Kielten rappeutuminen

Kielten rappeutuminen

Latinan kielessä on runsaasti rakenteellisia ominaisuuksia, jotka siitä edelleen kehittyneistä kielistä puuttuvat. Kreikan kielestä on pudonnut pois taivutusmuotoja. Sama koskee muutakin kielten kehitystä. Meille tuttu ruotsinkieli on menettänyt koko joukon verbimuotojaan melko lyhyen ajan sisällä. Tässä vastikään tällä sivustolla todettiin, että suomalainen sana sees on menettänyt käytännössä taivutusmuotonsa. Jos kielen kehitys on yleensä rappeutumista, mistä ne alkuperäiset ilmaisullisesti rikkaat kielet ovat sitten tulleet? Pitääkö paikkansa sellainen näppituntumalta tehty arvio, että kielen kansainvälistyessä ja sen puhujien määrän kasvaessa kieli yksinkertaistuu ja eristyneet pienemmän joukon kielet säilyttävät rakennerikkautensa ja voivat lisätä sitä? Yhtenä ääriesimerkkinä olisi englannin kieli, joka on rakenteellisesti tavattoman yksinkertaista, vaikka sen ääntämisen ja kirjoituksen välinen suhde onkin aivan sekopäinen.

Vastaus

Saimme vastauksen Helsingin yliopiston humanistinen tiedekunta Nykykielten laitokselta.

”Yleisesti ollaan kirjoittajan kanssa samaa mieltä siitä, että pienet, sulkeutuneet kieliyhteisöt ylläpitävät kielensä rakenteellista monimuotoisuutta. Kielet menettävät kompleksisuuttaan varsinkin silloin kun aikuispuhujia on runsaasti laajalla alueella ja kun nämä ovat kontaktissa muiden kielten puhujien kanssa. Mutta rappiosta en kuitenkaan puhuisi, sillä kaikki elävät kielet kehittyvät jatkuvasti. Englantiinkin tulee jatkuvasti uutta kielioppia - ajatellaan vaikka tapaa, jolla englannissa ilmaistaan apuverbeillä ei aikamuotoja ja aktiivin ja passiivin välistä eroa. Paljon rakennetta on englannissa koodattu myös sanojen yhteisesiintymiin. Toinen asia on kielen erityminen maantieteellisesti myös kieliopin osalta (vrt. kirjoittajan latinaesimerkki). Tästä mukavan kuvan saa katsomalla vaikka eri maailman englantien elektronista atlasta.” http://ewave-atlas.org/

Kommentit (0)

Vastauksesi