Keskiaikaiset ihmiset ja huumori

Keskiaikaiset ihmiset ja huumori

Olivatko keskiajan ihmiset oikeasti tyhjännaurajia? Ainakin keskiaikaan liittyvissä elokuvissa väkijoukossa syntyy aina valtava naurunrähäkkä, vaikka juuri sanotussa ei ole mitään koomista tai huumoria.

3 vastausta

Susanna Niirasen toimittamassa teoksessa Ihmeiden peili - Keskiajan ihmisen maailmankuva on myös Marko Lambergin artikkeli huumorista. Lamberg pohtii aluksi; voimmeko todella ymmärtää nykyajasta käsin keskiajan ihmisien huumorintajua. Yleensäkin huumoria tutkittaessa, joudumme toteamaan, että emme useinkaan tiedä hauskuudentunteen syytä. Ihmiset voivat nauraa, vaikkei sitä olisikaan edeltänyt mitään hauskaa - usein nauretaan muiden mukana. Keskiajalla ryhmäsidonnaisuus oli vahva. Hankala tai vaikea tilannekin voi purkautua naurukohtauksena. Lambergin mukaan kyky ilmaista iloa nauramalla on yleismaailmallinen, mutta naurun aiheet vaihtelevat.

Keskiajalla esimerkiksi rikollisia rangaistiin julkisesti; häpeärangaistuksiin liittyi olennaisesti pilkkaaminen (nöyryyttävä nauru). Usein rangaistuksiin liittyi myös ulkoista häpäisemistä; rikolliselta leikattiin hiukset tai häntä kuljetettiin kaupungilla alasta. Keskiajalla kaikelle poikkeavalle ja irvokkaalle naurettiin.

 

 

 

Kommentit (0)
09.03.201709:53
18554
29

Ehdotan, että kysyjä lukisi Giovanni Boccaccion  Decameronen. Teos on kirjoitettu ilmeisesti joskus 1300-luvun puolivälissä. Siitä selviää jotkut naurun aiheet. Keskiajallakin osattiin nauraa tilannekomiikalle, ja tehdä naurunalaisiksi sellaisia ihmisiä, jotka olivat säätynsä tai toimintansa kannalta ylempiarvoisia, kuten papit. Sosiaalisten voimien yhteentörmäys, viha, kateus, närkästys siitä, että joku julistaa jotakin totuutta ja itse tekee päinvastoin jne. 

En ole tustustunut vastaajan mainitsemiin lähdeteoksiin, joten en tiedä, mainitaanko niissä mitään naurun taustasta siinä mielessä, että joskus - nytkin - ihminen nauraa mukana, kun se kohdistuu vaikkapa johonkin kiusattuun, ettei itse joutuisi kiusatuksi. Näytä vakavaa naamaa 40.-luvun Saksassa, kun juutalaisia kiusataan, niin SS vie? 

Taustalla on voinut olla myös taikausko. Jos naurat jollekin pelottavalle, se paitsi menettää pelottavuutensa, saattaa perääntyä, kun joutuu itse pilan, ivan tms. kohteeksi eli menettää uskottavuutensa. Sukua sille ilmiölle, että monissa vieraissa kulttuureissa "vanhuksia kunnioitetaan". Epäilemättä niin tapahtuukin, mutta miksi? Toki voidaan kunnioittaa ihmisten kokemusta,aikaansaannosta, mahdollista kärsimystä, josta on selvitty jne. Mutta jossain alitajuisesti kunnioitettiin ja pelättiin vaikkapa vanhoja naisia, koska uskottiin, että heillä on vahvoja taikavoimia hallussaan. Naura sille, mille pahiskin nauraa, niin säilyt hengissä - ainakin vähän aikaa.

Naura jollekin vaivaiselle tyytyväisenä/vahingoniloisena siitä, että olet itse "terve"? Tai peloissasi, että saattaisit itse olla samanlainen? Ei taida olla kaikissa olosuhteissa ihan outo ajatus tänäänkään.

 

 

Kommentit (0)
09.03.201712:41
15494
8

Omasta mielestäni selityksen jonkinlaisena "yleisavaimena" voisi käyttää brittiläisen kirjailijan L. P. Hartleyn (1895 - 1972) eräästä romaanista elämään jäänyttä lausetta: "Menneisyys on outo maa; siellä kaikki tehdään toisin." ("The past is a foreign country; they do things differently there.")

Edellinen tarkoittaa sitä, että ihmisten jaettu maailmankuva, mentaliteetti, vaihtelee ajasta toiseen. Näitä asioita tutkiii historiantutkimuksen osa-alue nimeltä mentaliteettihistoria. Jokaiselle ihmiselle, joka haluaa syvemmälti perehtyä menneisyyteen, on tärkeää kyetä irtautumaan nykyajan ajattelukaavoista ja pyrkiä "ajattelemaan historiaksi".

Siitä millaisia muotoja ns. varhaismodernin aikakauden ( 1500-luvulta 1700-luvun loppuun) eurooppalaisten ihmisten huumorintaju saattoi saada, antaa esimerkin tunnettu ruotsalainen historioitsija Peter Englund mm. kirjassaan Kirjeitä nollapisteestä  (WSOY 1998):

"Ranskassa sattui silloin tällöin, että kuningas itse oli mukana ja sytytti rovion,  joka oli pakattu täyteen kettuja ja muita eläviä eläimiä,  ja Semurin soihtusunnuntaina lapsilla oli tapana sitoa kissoja kiinni keppeihin ja grillata niitä avotulessa. Eläinten kirkunaa myötäilivät sitten katsojien riemu ja nauru, sillä esitystä pidettiin todella hauskana pilana."

 

Kommentit (0)

Vastauksesi