Kerro siitä jos hevosella on kroonisesti turvonneet jalat. Rajoittaako mitää...

Kerro siitä jos hevosella on kroonisesti turvonneet jalat. Rajoittaako mitää...

Kerro siitä jos hevosella on kroonisesti turvonneet jalat. Rajoittaako mitää? Paheneeko iän myötä? ja kaikkea tälläistä :D

Vastaus

Hei!

Arvelen kysymyksen perusteella, ettei hevonen onnu eikä jaloissa tunnu kuumotusta, ja että yleiskunto on hyvä. Oireet eivät siis johdu loukkaantumisesta tai muuten vaadi pikaista eläinlääkärin apua.

Turvotusta aiheuttaa sekä liikarasitus että liiallinen tallissa seisottaminen, samoin ratsastuksen tai ajon määrään nähden runsas väkirehu. Virheelliset jalka-asennot pahentavat rasitusta. Mainitaanpa oireiden syiksi myös allergia ja sisälmysloiset. Joillekin hevosille kertyy nestettä jalkoihin tavallista helpommin, eli se on yksilöllinen ominaisuus.

Ensimmäinen kotikonsti jalkojen turvotuksen hoidossa on kaura-annoksen vähentäminen ja liikunnan lisääminen niin, että kumpaakin tulee sopiva määrä. Tavanomaisen harjoittelun lisäksi kannattaa tehdä kevyitä huvilenkkejä. Hevosen jalkojen turvotus laskee ja mielikin virkistyy.

Paikallishoitona käytetään kylmässä vedessä seisottamista tai kylmän veden valuttamista jaloille (15 minuuttia jalkaa kohti) ratsastuksen tai ajon jälkeen. Talvella jotkut käyttävät kylmähauteena muovipussiin pantua lunta. Kylmäyksen jälkeen jalkojen annetaan kuivua, ja sitten niihin voi kietoa lämpöpintelit. Linimenttien käyttöön täytyy perehtyä kokeneempien opastuksella, eikä niitä ole syytä käyttää jatkuvasti.

Hevostalli.netin Tietolaarista löytyi asiantuntijan vastaus samantapaiseen kysymykseen kuin sinun: http://www.hevostalli.net/tietolaari/tiimi/kysymys.php3?id=62

Ruokinnasta vielä sen verran, että vanhoilla ravimiehillä on tapana sanoa: "Osta ylivuotista kauraa, ettei hevosille tule nestettä jalkoihin." Toisin sanoen kaurat eivät saa olla viimeksi korjattua satoa. En tiedä, onko asiassa perää vai onko se vain "hevosmiesten juttua". Jotkut valmentajat kuitenkin näkevät paljon vaivaa saadakseen pitkään säilytettyä kauraa.

Ainoa ehdottoman luotettava tiedonlähde jalkavaivoissa on paikalle kutsuttu eläinlääkäri. Käynti maksaa, mutta hevosten kanssa on pakko tottua siihen, että ne syövät suoraan kukkarosta ja pankkitilillä on oltava huomattava katastrofirahasto.

Turvonneet jalat on viisasta tutkituttaa kerran perusteellisesti, vaikkei hevonen aristaisikaan niitä, ja sen jälkeen noudattaa eläinlääkärin antamia hoito-ohjeita. Silloin voi ainakin olla varma, ettei lääkitse vakavaa vammaa pelkin kotikonstein. Kun eläinlääkäri on nähnyt ja tutkinut hevosen, hän osaa sanoa, millaiseen käyttöön juuri se yksilö soveltuu ja ovatko rajoitukset tarpeen. Samalla syntyy perusteltu arvio siitä, miten käy kun hevoselle karttuu ikää.

Hyvä aihetta käsittelevä kirja on Terve ja sairas hevonen, kirjoittajat Fritz Sevelius, Harry Pettersson ja Bernt Green. Kysypä kirjastosta! Liikuntaelinten vammat ja sairaudet -luvussa kerrotaan muun muassa nesteen kertymisestä niveliin ja jännetuppiin.

Jos hevonen on omasi, teet luonnollisesti vaikka kuinka paljon töitä pitääksesi sen käyttökunnossa. Mikäli olet vasta osto- tai vuokrausaikeissa, harkitse tarkasti. Hevonen, jolla on jo alkuun ongelmia, on aina riski.

Krooninen jalkojen turvotus on melko yleinen vaiva, ja moni hevonen jopa kilpailee siitä huolimatta. Vaikka et siis saisikaan teurastapausta murheeksesi, on mahdoton arvata, kuinka paljon rahaa ja varsinkin aikaa jalkojen hoitoon kuluu. Toisin sanoen vaiva ei ehkä rajoita hevosen mahdollisuuksia, mutta suuressa määrin sinun elämääsi.

Kommentit (0)

Vastauksesi