Kenelle lumi kuuluu?

Kenelle lumi kuuluu?

Talvea sinnekin. Kenelle lumi kuuluu? Onko se maanomistajan omaisuutta, vai saako sitä ottaa jokamiehenoikeuksien nimissä? Entäs kaupunkialueella? Saako löytäjä pitää? Onko lumelle laskettu joku arvo, niin että tietyn kokoinen löydös olisi jo palautettava löytötavaratoimistoon?

Vastaus

Varsin ajankohtainen kysymys!

Lumihan on veden yksi olomuoto, eli se on yhteistä kansallista omaisuutta. Mutta voiko lunta edes omaisuudeksi kutsua – rahallista arvoa sillä ei ainakaan näyttäisi olevan. Pikemminkin päinvastoin lumesta koituu valtavasti kustannuksia, varsinkin tällaisina runsaslumisina talvina. Esimerkiksi vuonna 2010 lumi maksoi Helsingin kaupungille 30 miljoonaa euroa! Samana vuonna keskikokoiselle helsinkiläiselle taloyhtiölle tuli lumesta lisäkustannuksia 15 000 – 20 000 euroa. Eli isoja summia. Taloyhtiöiden tapauksessa lumen pudotus maksaa, samoin lumen kuljetus pois. Jätemaksuakin joutuu maksamaan lumesta. Helsingissä lumen vastaanottopaikoilla lumikuormasta joutuu pulittamaan 17,50 euroa + alv. Eli jos lumelle haetaan arvoa, niin ainakin tässä mielessä sitä voi hinnoitella.

Toki lunta voi yrittää myydä, ainakin huumorimielessä. Viime talvena oli Keskisuomalaisessa ilmoitus, jossa myytiin lunta 40 euroa kuutio (itse lapioituna). Tuskinpa ostajia oli kuitenkaan jonoksi asti.

Lumi ei ole siis maanomistajan omaisuutta, mutta saako sitä ottaa jokamiehenoikeuksien nimissä?

Jokamiehenoikeuksissa ei ole erikseen mainittu lunta tai lumen käyttöä. Mutta jos tulkitaan että lumi katsotaan tässä tapauksessa vedeksi, niin vesilaki antaa luvan veden ammentamiseen talousvedeksi, peseytymiseen sekä uimiseen sillä edellytyksellä, ettei siitä aiheudu häiriötä. Kyse on siis varsin pienistä määristä, ja olennaista on, ettei toimenpiteestä aiheudu häiriötä. Mikäli joku lähtisi rekkalasteittain hakemaan lunta toisen tontilta, niin sanomistahan siitä tulisi.

Entäs kaupunkialueella? Saako löytäjä pitää?

Löytötavaratoimistossa tuskin ilahduttaisiin, jos kärräisi esimerkiksi kottikärryllisen lunta sisään, väittäen löytäneensä lumen kadulta. Huumorintajuisempi virkamies ehkä voisi vedota löytötavaralakiin, jonka mukaan löytäjä saa pitää sellaisen vähäarvoisen löytötavaran, jonka omistajan selvittäminen on kohtuuttoman vaikeaa. Eli löytäjä saa pitää.

Toki kaupunkialueellakin täytyy kunnioittaa toisten reviirejä. Työkaverini kommentoi kysymystä niin että hänen puolesta on hyvä jos kulkuväylät pidetään kunnossa, mutta kyllä hän ainakin suuttuisi jos hänen pihalta vietäisiin lumet pois ilman lupia. Hän on nimittäin kerännyt lunta suureksi kasaksi pihalleen, jotta voisi tehdä lapsensa kanssa siihen tunnelin.

Lupa pitää muuten kysyä myös päinvastaisessa tapauksessa, eli lunta ei saa ilman lupaa kolata toisen tontille. Lumen kolaaminen naapurin tontille aiheuttaa joka talvi useita riitoja, ja pahimmissa tapauksissa on tehty jopa rikostutkintakin. Kyseessä on lähtökohtaisesti hallinnan loukkaus. Rikoslaki kieltää ottamasta haltuun toisen hallinnassa olevaa maata, rakennusta tai sen osaa. Lumet pitää siis varastoida omalle tontille tai kuljettaa kaatopaikalle. Toki monet saattavat välttää kuljetuskuluja ja toimivat siksi ohjeen vastaisesti, mutta syynä on usein myös tietämättömyys.

Lähteet ja lisätietoa:
Lumi on maksanut Helsingille 30 miljoonaa (Oma kaupunki): http://omakaupunki.hs.fi/paakaupunkiseutu/uutiset/lumi_on_maksanut_helsi...
Lumisen talven hinta taloyhtiöille (Kuningaskuluttaja): http://kuningaskuluttaja.yle.fi/node/2759
Jokamiehenoikeudet: http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=390528&lan=FI
Vähäarvoiset löytötavarat (Poliisi): http://www.poliisi.fi/poliisi/home.nsf/pages/937228045544998EC2256B82004...
Vantaalla käydään usein kiivasta ”lumisotaa”:
http://www.vantaansanomat.fi/artikkeli/92014-vantaalla-kaydaan-usein-kii...

Kommentit (0)

Vastauksesi