Keitä tontut ovat ja mistä he tulevat?

Vastaus

Varhaisin suomalainen tieto tontuista on Mikael Agricolalta Psaltarin esipuheesta: “Tontu honen menon hallitzi quin Piru monda villitzi.” Tonttu on siis huoneenhaltija, suomalaisessa mytologiassa tietyn paikan haltija, jonka toimeen on kuulunut hillitä talonväen liian riehakasta käytöstä.

Tonttu-sanalla on kahdenlaiset juuret: toisaalta sen alkuperä on ruotsalaisessa sanassa tomte, mutta esimerkiksi Tieteen kuvalehti kertoo tontun alkuperästä seuraavaa: joulutontun esi-isä on saanut nimensä sanasta tontti. Kun tontille rakennettiin asumus, tonttu asettui kodin haltijaksi. Tonttu on kuvattu pieneksi harmaanuttuiseksi ja pitkäpartaiseksi ukoksi, joka viihtyi omissa oloissaan. Myös tallilla, riihellä, saunalla ja pihapiirin muilla asumuksilla on ollut omat haltijatonttunsa. Tanskassa kodinhaltija oli Nisse, väännös nimestä Nils tai Niels, Nikolauksen pohjoisgermaaninen muunnos.

Tonttu ollut hyväntekijä, jos sitä on kohdeltu hyvin, mutta jos sitä on loukattu, se on ryhtynyt meluamaan. Toisaalta on ollut myös pahoja ja pelättäviä tonttuja. Tonttua piti palkita sen vuotuisista hyvistä töistä eli viedä jouluyönä puuroa tai muuta ruokaa, ja tästä on muodostunut yhteys tonttujen ja joulun välille.

Nykyäänhän tontut muistavat meitä, jos olemme käyttäytyneet asiallisesti, kuten vanha lastenlaulu neuvoo “ei itkeä saa, ei meluta saa, tonttu voi tulla ikkunan taa..”

Joulutontut

Joulutonttu on nuori tulokas suomalaisessa kansanperinteessä. Tonttu ilmestyi suomalaiseen jouluun vasta 1800-luvulla saksalaisten ja ruotsalaisten postikorttien ja lastenkirjojen välittämänä.

Alun perin joulutontut olivat skandinaavinen ilmiö. Tanskasta perinne kulkeutui Norjaan ja sieltä Ruotsiin. Ruotsissa joulutontut saivat nykyäänkin tutun ulkomuodon, johon kuuluu parta, punainen piippalakki ja iloinen ilme. Pohjoismaisen joulutontun hahmon on luonut ruotsalainen taiteilija Jenny Nyström.

Joulutontut jakoivat ennen lahjoja omatoimisesti, mutta nykyään joulutontut toimivat joulupukin apulaisina mm. tiedustelutehtävissä, rakentavat lahjoja ja toimittavat ne perille. Joulutontut tarkkailevat piilopaikoistaan lapsia selvittääkseen, ovatko nämä kilttejä, ja kertovat lasten kuulumiset Joulupukille.

Tontuilla ei ole napaa eikä varjoa – tiedätkö miksi? Koska tontut ovat syntyneet ruusuntuhkasta, unelmakuteesta, naavajauhosta, kuusenkerppusista, rakkaudesta, ilosta ja riemusta! Tontun tietää olleen huoneessa, jos sisään tullessaan tuntee olonsa iloiseksi ja haistaa vienon havun, steariinin, neilikan ja siirapin häivähdyksen. Tontut levittävät ympärilleen hyvänolon tunnetta ja kodikkuutta.

Lähteet:

Huygen, Wil: Suuri tonttukirja. WSOY 1978.
Vilkuna, Kustaa: Vuotuinen ajantieto. Otava 1994.
Joulupuu on rakennettu. Suomalaisen joulukuusen tarina. Koivisto ym. Tammi. 2009.

Verkkolähteet:

http://leikkijaloru.vuodatus.net/ Joulupukki matkaan jo käy
http://www.suomalainenjoulu.fi/joulun-perinteet/historiaa/tontut
http://tieku.fi/joulukalenteri-2010/mikae-on-joulutontun-alkuperae
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tonttu
http://www.santaclausworld.fi/calendar/files/tontut.pdf

Kommentit (0)

Vastauksesi