Kannuspyörä isossa matkustajakoneessa?

Kannuspyörä isossa matkustajakoneessa?

Miksi vanhoissa isommissakin matkustajakoneissa, kuten DC3, oli nokkapyörän sijasn kannuspyörä, jolloin kone oli maassa ollessaan vinossa ja sisällä oli hankala liikkua?

Vastaus

Kannuspyörä oli moottori-ilmailun ensimmäisinä vuosikymmeninä suosituin laskutelineratkaisu. Englannin kielessä kannuspyörään pohjaavaan laskutelinratkaisuun viitataankin ilmaisulla conventional landing gear, eli tavanomainen laskuteline. Kannuspyörä kehittyi varhaisten koneiden perään sijoitetusta kannuslusikasta, joka toimitti tuen lisäksi jarrun virkaa. Tuolloin käytetyt laskeutumispaikat olivat pitkälti päällystämättömiä. Laskeutuessa kannuspyörä mahdollisti pienemmän lentonopeuden, kesti kovempaa rasitusta, jätti potkurille enemmän maavaraa ja altisti yleensä koneen vähemmälle rasitukselle kuin nokkapyörä. Lisäksi varhaisissa lentokoneissa nokkapyörä oli hankalampi ja raskaampi toteuttaa.

Toisaalta kannuspyörällä varustettu kone saattoi kiepahtaa herkemmin ympäri, oli hankalampi hallita maassa, varsinkin kovassa sivutuulessa, ja ohjaajalla oli rullatessa huono näkyvyys eteen. Nokkapyörää alettiinkin käyttää enemmän 1930-luvulla, kun koneet rakennettiin kokonaan metallista ja päällystetyt lentokentät yleistyivät. Yllä mainittu DC-3 oli viimeisiä laajaan käyttöön tulleita matkustajakoneita, jossa oli kannuspyörä. Koneen kestävyyttä ja kykyä toimia kehnoiltakin kentiltä onkin aina kehuttu. Toisen maailmansodan jälkeen kiitoteiden paremmat pinnat, suihkumoottoreiden yleistyminen ja myös pyrkimys matkustusmukavuuteen tekivät nokkapyörästä pääasiallisen laskutelineratkaisun.

Kommentit (0)

Vastauksesi