Kalevala-kirjasta, tai oikeammin vanhojen kirjojen käsittelystä.

Kalevala-kirjasta, tai oikeammin vanhojen kirjojen käsittelystä.

Tiedän ettei monillakaan tuollasisilla kirjoilla (tässä tapauksessa Gallen-Kallelan kuvittama Kalevala 1958 painos) ole välttämättä antikvaarista arvoa, vaan kun se selkä jätti aina töhnää syliin, niin rasvasin sen sitten rypsiöljyllä, ja nyt ei tule enää töhnää. Mutta kysymykseen: "Teinkö kirjan säilyvyyden kannalta pahankin virheen"? Olisi kiva säilyttää, kun on niin siisti ja nätti muuten.

Vastaus

Meiltä on aikaisemmin kysytty vanhojen kirjojen hoidosta.

"Tästä pääsemmekin varsinaiseen kysymykseen eli nahkaselkäisen kirjan hoitoon:
kysyin neuvoa kirjansitojamestari Juhani Roiniselta. Nahkakantisen kirjan hoitoon parasta on rasvainen kenkälankki, ruskea tai musta riippuen nahan väristä. Lankki levitetään varovasti ja kiillotetaan samettirätillä ja ylimääräinen väri pyyhitään pois kultauksista.

Roininen kertoi lankanneensa vanhoja Raamattuja armeijan mustalla kenkälankilla, joka oli ennen erinomaista verrattuna nykyisiin lankkeihin, jotka sisältävät silikonia. Silikonia sisältävät lankit muodostavat kalvon nahan pinnalle ja uutta lankkikerrosta ei saa imeytymään.

Kirjansitomot käyttävät myös englantilaisia restaurointirasvoja, mutta ne imeytyvät huonosti, koska ovat niin rasvaisia. Rasvainen pinta kerää helposti pölyä.

Mehiläisvaharasvaa voi myös käyttää ja sitä saa Nahkakunnasta. Roininen mainitsi käyttäneensä ulkomailta ostamaansa sekoitusta, jossa on minkkiöljyä, mehiläisvahaa ja avokadoöljyä."

Rypsiöljyä en hoito-ohjeista löytänyt, mutta tuskin pieni määrä on selkää pilannut, mutta jatkossa kannattaa käyttää edellä mainittuja rasvoja - toki niitäkin varovasti, sillä kaikki nahkakanettaan eivät ole samanlaisia. Myös lukijoillamme voi olla hyväksi havaittuja hoitokeinoja.

 

Kommentit (0)

Vastauksesi