Juomalasien historia

Juomalasien historia

Milloin alettiin käyttää laseja juomiseen? Mistä juotiin ennen tätä?

Vastaus

Anteeksi, että vastaus on viipynyt. Korvaukseksi saat perusteellisemman sepustuksen!

Jonkinlainen lasin valmistamisen tekniikka tunnettiin muinaisessa Egyptissä, tai mahdollisesti nykyisen Syyrian pohjoisosien rannikkoseudulla tai Mesopotamiassa. Ensimmäiset lasiset juoma-astiat tehtiin tiettävästi n. 1500 eaa., siis 3500 tuhatta vuotta sitten. Varhainen tapa saada aikaan lasia oli hidas ja kallis ja kovaa työtä vaativa. Jo myöhäisellä pronssikaudella teknologia toki kehittyi. Puhallusmenetelmä on peräisin niinkin kaukaa kuin antiikin Roomasta.

Silti lähes kautta historiansa lasi on materiaalina ollut sen verran vaikea valmistaa ja siksi harvinaista, että se oli melkein viime päiviin asti ylellisyystavaraa. Vasta suurin piirtein 1800-luvun loppupuolelle tultaessa lasin tekemisessä oli nähty sellaisia innovaatioita, jotka mahdollistivat sen yleistymisen arkisessa käytössä.

Kivikaudella astioiden materiaalit saatiin luonnosta: kivestä, savesta (johon on sekoitettu muuta maa-ainesta), asbestista, nahasta, luusta, puusta ja muusta kasviaineksesta… Kun metallien työstämisen taito tuli tunnetuksi, jalallisia kuppeja, kolpakoita ja sarvia valmistettiin myös pronssista, hopeasta, kuparista, tinasta… Vielä 1200-luvulla ja siitä eteenpäinkin tunnettiin esimerkiksi nahkaisia juoma-astioita.

Suomessakin lasia on pitkään ollut vain hienossa ruokapöydässä. Keskiajalla hansakauppiaiden mukana ja Baltian kautta tänne peräpohjolaan tuli böömiläisiä lasiesineitä, tavallisesti vihreitä, mutta myös kirkasta sinisin lasilangoin tai nypyin koristeltua tavaraa. 1400-luvulla lasin valmistaminen lisääntyi Keski-Euroopassa, mutta sotaisat ajat pitivät hienostelut poissa pöydistä Itämeren ympärillä. Käyttö kasvoi 1500-luvulla, jolloin renessanssilasia alkoi levitä tännekin. Esimerkiksi Helsingin Vanhankaupungin kaivauksissa ovat arkeologit nostaneet nähtäville jäänteitä nyppykoristeisista römereistä ja berkemeyereista, siis valkoviinilaseista. Passglasien eli olutlasien sirpaleita on löytynyt maaseudultakin.

Lasi ilmeisestikin yleistyi samalla, kun juomatavat muuttuivat. Olutta oli totuttu särpimään haarikoista ja tuopeista, mutta kalliit tuontitavarat – punaiset ja valkoiset viinit – vaativat fiinimmän astian. Samoin sellaista tarvitsi 1500-luvun puolivälin jälkeen yleistynyt paloviina. 1700-luvulla Suomeenkin perustettiin jo useita lasitehtaita, esimerkiksi Nuutajärvi. Siihen aikaan lasin kysyntä yleistyi koko Euroopassa.  Silti vasta seuraavalla vuosisadalla lasista tarjottiin muillekin kuin arvovieraille.

Suomalaiset perinteiset juoma-astiat valmistettiin puusta. Keskiaikaisessa kotitaloudessa keramiikka oli äärimmäisen harvinaista, vain varakkaille kuuluvaa tavaraa. Puuastiat olivat paljon käytännöllisempiä.  Hopeasta ja tinasta valmistetut juomakannut (tai kulhot tai sarvet) yleistyivät 1500-luvulla, ainakin herraspöydissä. Nekin olivat keraamisia kestävämpiä – ja sitä paitsi varmoja sijoituskohteita. Puukuppeja ja ns. kimpiastioita täyteltiin arkena, taidokkaasti veisteltyjä kousia ja tina-astioita juhlissa. Fajanssi, posliini ja lasi alkoivat syrjäyttää hopeaa ja tinaa 1800-luvulla.

Kommentit (0)

Vastauksesi