"Jo muinaiset roomalaiset /kreikkalaiset / foinikialaiset..." mikä on tämän sanonnan lähtökohta?

"Jo muinaiset roomalaiset /kreikkalaiset / foinikialaiset..." mikä on tämän sanonnan lähtökohta?

Tätä lausahdusta käytetään kuvaamaan kuivakiskoista, huonoa puheenaloitusta jne. Onko joku "suuri mestari" joskus pitänyt tällaisen puheen vai mikä on tämän sanonnan alkuperä?

2 vastausta

Vastaaja ei ainakaan löytänyt mitään mainintaa jostakin legendaarisesta tai merkittävästä puheesta, joka olisi alkanut näillä sanoilla. Kun tiedetään antiikin Kreikan ja Rooman voimakas vaikutus myöhäisemmän länsimaisen kulttuurin kehittymiseen, ei ole niinkään ihmeellistä, että jälkipolvet usein ovat viitanneet kirjoituksissa ja puheissa näiden menneiden valtakuntien saavutuksiin. Ajan mittaan toisto on varmaankin kuluttanut sanonnan ja se on muuttunut fraasiksi jota on syytä karttaa etenkin esityksen alkulauseena.

Kommentit (0)
19.12.201816:36
10672
7

Lähteisiin perustumatonta arvelua:

Tuntuisi mahdottomalta, että kysymyksessä tarkoitettu, latteuden perikuvaksi muuttunut sanonta olisi peräisin jostakin merkittävästä puheesta.

Pitäisin todennäköisimpänä lähtökohtana entisajan suomalaista (tai yleiseurooppalaista?) oppikoulumaailmaa. Vuonna 1873 toimeenpannussa reformissa oppikoulun päätyypiksi tuli kahdeksanvuotinen, pojille tarkoitettu lyseo. Ns. uushumanismin periaatteiden mukaisesti lyseon ehdoton pääainen oli latina, jota opiskeltiin kaikilla luokka-asteilla huomattavat viikkotuntimäärät. Tämä perinne säilyi pitkään mm. Helsingin normaalilyseossa myöhemmästä linjajakoisuudesta huolimatta. Looginen seuraus oli, että myös oppikoulun historianopetuksen ehdoton painopistealue oli antiikin historia. Toisaalta äidinkielen kirjoitelmissa eli ns. ainekirjoituksessa aiheet valittiin entisinä aikoina paljolti historiasta tavalla, joka nykynäkökulmasta luettaisiin lähinnä reaalikokeen piiriin.

Akateemikko Matti Kuusi antoi aikoinaan paljon käytetyssä oppaassaan Miten opin kirjoittamaan paremmin seuraavan ohjeen: "Kirjoitelmassa on kaksi tärkeää kohtaa: ensimmäinen virke ja viimeinen. Kunhan vain pääsemme kunnolla alkuun ja loppuun, niin välillä olevasta kyllä jotenkuten selviydymme." - Sivumennen sanoen moinen ohje ei nykyään olisi kovinkaan mielekäs ja kurantti neuvo vaikkapa yo-kirjoitusten äidinkielen koetta ajatellen!

Entisinä aikoina kielenkäyttöä pyrittiin usein ohjaamaan erilaisten kieltojen ohella suoranaisen ivan ja pilkan keinoin tarjoamalla varoittavia esimerkkejä. Tämän huomaa selvästi esimerkiksi silmäiltäessä Uuden Suomen aikoinaan ylistetyn pakinoitsija "Ollin" eli Väinö Nuortevan vanhoja pakinakokoelmia. Summa summarum: Jo muinaiset roomalaiset... -fraasia lienee aikoinaan taottu lukemattomien koululaispolvien päähän varoittavana esimerkkinä mahdollisimman latteasta, kuluneesta ja mielikuvituksen köyhyyttä ilmentävästä "aineen" aloituksesta, mitä se kieltämättä onkin.

Kommentit (0)

Vastauksesi