Jeesuksen ja Sokrateen olemassaolo

Jeesuksen ja Sokrateen olemassaolo

Täällä oli pohdittu sitä, mistä voi tietää, oliko Jeesus oikeasti olemassa. Muutamat tuttavapiiristäni ovat väittäneet, että Jeesusta ei ole oikeasti ollut, ja ovat sanoneet perusteeksi, että eihän se voi pitää paikkaansa, että hänet olisi haudattu ja hänen hautansa olisi muutaman päivän päästä tyhjä. Itsekin joskus epäilin, että onko Jeesus oikeasti ollut olemassa, ja minulle sanottiin, että on ollut ja siitä kyllä on todisteet. Itse olen ajatellut, että tuo hauta-asia olisi kuitenkin legendaa, ja historian henkilöistähän kerrotaan legendoja. Minulle on sanottu, että Jeesuksen ristiinnaulitseminen ja sitä ennen tapahtuneet asiat ovat tapahtuneet oikeasti. Mutta olen myös kysynyt eräältä Jeesuksen olemassaolon epäilijöistä, että miten se sitten tiedetään, että Sokrates on ollut oikeasti olemassa. Hän ei sitä oikein ruvennut perustelemaan, sanoi vain, että Sokrates nyt on vähän eri asia. Onko Sokrates kuitenkin ollut aivan varmasti olemassa ja mistä se tiedetään?

Vastaus

Filosofi SOKRATES (noin 470-399 eKr) ei itse kirjoittanut mitään, tietomme hänestä ja hänen ajattelustaan perustuvat toisten kirjoituksiin.

Näytelmäkirjailija Aristofanes (noin 450-385) oli Sokrateen aikalainen ja sijoittaa hänet näytelmäänsä Pilvet  (esitetty vuonna 423). Näytelmässä filosofi esitetään enemmänkin pilkallisessa sävyssä suunpieksijänä, jonka naurettavat opetukset vaarantavat yleisen moraalin ja järjestyksen. Tämä on ainut säilynyt tieto Sokrateesta hänen elinaikanaan.

Sokrateen aikalainen oli myös Ksenofon (noin 430-355), joka kirjoitti henkilökohtaisesti tuntemastaan filosofista useissa teoksissaan, eniten kuitenkin kirjassaan 'Muistoja Sokrateesta'. Ksenofon pyrki osoittamaan, että ne syytökset, joiden perusteella Sokrates oli tuomittu kuolemaan, olivat perusteettomia.

Sokrateen aikalaiseksi ehti myös filosofi Platon (427-347), jonka lukuisiin kirjoituksiin myöhempien aikojen Sokrates-kuva lähinnä perustuu.

Myöhempiä mainintoja Sokrateesta löytyy mm. Aristoteleen (384-322) ja Diogenes Laertioksen kirjoista (200-luvulla jKr).

Antiikin filosofian tuntijat eivät ole koskaan yksimielisesti arvioineet sitä, missä määrin Ksenofonin ja Platonin piirtämä Sokrates-kuva on totuudenmukainen. Joidenkin mukaan se on täysin sepitteellinen - omille mielipiteille on vain haluttu näin antaa suurempi paino panemalla ne arvovaltaisempaan suuhun, toisten mukaan kuva on aito. Yleisimmin hyväksytty lienee välittävä näkemys: joissakin teoksissa kuva on uskottava, toisissa vähemmin. Bertrand  Russell toteaakin kokoavasti, että Sokrateesta emme voi sanoa, tiedämmekö hänestä hyvin vähän vai sangen paljon. Sokrateen olemassaoloa sinänsä ei kuitenkaan liene koskaan vakavasti epäilty.

Aspelin, Gunnar
Ajatuksen tiet : yleinen filosofian historia. - WSOY, 1963

Russell, Bertrand
Länsimaisen filosofian historia 1. - WSOY, 1967

Nordin, Svante
Filosofian historia : länsimaisen järjen seikkailut Thaleesta postmodernismiin. - Pohjoinen, 1999

http://fi.wikipedia.org/wiki/Sokraattinen_ongelma

 

JEESUKSEN olemassaoloa on arvioitu a)Uuden testamentin kirjoitusten ja muiden kristillisten lähteiden ja b)ei-kristillisten lähteiden perusteella.

Ei ole varmaa, oliko kukaan Uuden testamentin kirjoitusten tekijöistä tavannut Jeesuksen. Evankeliumit, jotka ovat tärkeimmät lähteet, ovat saaneet nykyisen muotonsa aikaisintaan noin 40 vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen, mutta niiden kirjoittajien ulottuvilla on tietysti ollut vanhempia lähteitä. Evankeliumien sisältämät viittaukset Palestiinan oloihin (juutalaisuus tapoineen, maantiede, mainitut merkkimiehet - Pilatus, Herodekset)  osoittavat joka tapauksessa Jeesuksen ajan tilanteen aitoa tuntemusta.
Uuden testamentin vanhimpia osia ovat kuitenkin muutamat apostoli Paavalin kirjeet, jotka ovat 50-luvulta, nekin siis parikymmentä vuotta myöhempiä kuin Jeesuksen kuolema. Nämä kirjeet kuitenkin osoittavat, että ainakin tuolloin jo oli monin paikoin eräänlaisiksi seurakunniksikin järjestäytyneitä ihmisiä , jotka uskoivat Jeesuksen olleen olemassa ja ilmeisesti myös sanomaan hänen kuolleista herättämisestäkin. 
 

Tärkeimmät ei-kristilliset vanhat viittaukset löytyvät juutalaisen historioitsija Josefuksen (37/38 jKr - jälkeen vuoden 100) teoksesta 'Juutalaisten historia'. Eräässä kohdassa Josefus puhuu Jeesuksesta, "viisaasta miehestä, jos häntä voi ihmiseksi kutsua", joka teki ihmetekoja,  jonka Pilatus teloitti ja joka kuitenkin ilmestyi kolmantena päivänä sen jälkeen kannattajilleen. Toisessa kohdassa Josefus tuntee "Jaakobin, Jeesuksen, Kristukseksi sanotun veljen teloituksen." Yleensä arvellaan, että edellinen kohta ei ole alkuperäinen, vaan kristittyjen Josefuksen kirjaan myöhemmin tekemä lisäys tai ainakin vaatimattomamman henkilökuvauksen "pyöristys". Jaakob-maininta yleensä arvioidaan aidoksi Josefuksen tekstiksi.
Josefus antaa muutenkin paljon tietoa Jeesuksen ajan Palestiinan oloista, mm. maaherra Pilatukseen liittyen.

Roomalainen historioitsija P. Cornelius Tacitus (55/56 - noin 120) kertoo Annaaleissaan keisari Neron yhteydessä (60-luvun puoliväli)  kristityistä, "turmeltuneen taikauskon" edustajista, jotka ovat saaneet nimensä eräästä Kristuksesta, jonka Pontius Pilatus oli teloittanut keisari Tiberiuksen aikana.

Roomalainen historioitsija C. Suetonius Tranquillus (70 - noin 130) tietää, että keisari Claudius oli noin vuonna 49 karkottanut Roomasta juutalaiset, jotka olivat syyllistyneet levottomuuksiin jonkin Krestuksen (Chrestus) yllyttäminä. Samaan tapaukseen viitataan epäilemättä Apostolien tekojen 18 luvun jakeessa 2.

Syyrialaisen stoalaisen Mara bar Serapionin kirjeessä kysytään "mitä hyötyä juutalaisille oli siitä, että he teloittivat viisaan kuninkaansa, koska heiltä sitten otettiin valtakunta pois". Jeesuksen nimeä ei mainita, mutta voi hyvin kuvitella että kirjoittaja viittaa juuri Jeesukseen, jonka kohtalosta hän on kuullut Syyrian varhaisilta kristityiltä. Kirjeen ajoitus on kuitenkin epävarma. Se voi olla jo 70-luvulta, mutta myös paljon myöhemmältä ajalta.

Varmaan tässäkin pätisi yllä mainittu Russellin Sokrates-arvio. Emme tiedä, tiedämmekö historiallisesta Jeesuksesta paljon vain vähän. Olettaisin, että jos joku antiikin historian tutkija olisi kasvanut täysin kristinuskolle vieraassa ympäristössä ja tutustuisi Jeesuksen elämään ensi kerran sellaisen Uuden testamentin laitoksen kautta, jossa Jeesuksen ylösnousemuskertomuksia ei olisi (siis Matt. 1-27, Mark. 1-15, Luuk. 1-23 ja Joh. 1-19), hän ei vähääkään epäilisi Jeesuksen historiallisuutta. Tällaisiin tynkäevankeliumeihin sisältyvät legendaariset piirteet (ihmeteot ym.) ja muiden uusitestamentillisten tekstien kirjoittajien sisäistämä ylösnousemususko tuskin tätä arviota horjuttaisi.

Theissen, Gerd ja Merz, Annette
Der historische Jesus : ein Lehrbuch. - Vandenhoeck+Ruprecht, 1996

Theisse, Gert
Galilealaisen varjossa. - Kirjapaja, 1989
[romaani, jonka liitteenä s. 239-247 esitellään tärkeimmät historialliset Jeesus-lähteet]

Pöhlmann, Horst Georg
Kuka oli Jeesus Nasaretilainen? - Kirjapaja, 1976
[S. 167-174 arvioidaan lähinnä evankeliumeja Jeesus-lähteinä]

http://historianjeesus.fi/

 

Kommentit (0)

Vastauksesi