Jalkapalloilijoiden juoksukunto?

Jalkapalloilijoiden juoksukunto?

Miten hyvä on jalkapalloilijoiden juoksukunto? Jos heidät laitettaisiin radalle juoksemaan eri mittaisia juoksumatkoja 100 metristä 10 000 metriin? Jos oletetaan että pelaaja on uran parhaimmassa vaiheessa, jolloin kunto, nopeus, voima ovat parhaimmillaan. Siihen varmaan vaikuttaa se pelaako maalivahtina, puolustuksessa, keskikentällä, vai hyökkäyksessä sekä minkälainen rooli on pelaajalla. Nykyään tv-otteluissa saadaan selville montako metriä kukin pelaaja on juossut silloin kun on ollut kentällä. Mutta voiko siitä päätellä minkälaisia aikoja pelaajat saisivat juoksuradalla jollain juoksumatkalla?

Vastaus

Tästä aiheesta on vaikeaa saada tietoa, koska jalkapalloilijat harvoin kilpailevat missään juoksukilpailuissa ja asia jää yleensä spekuloinnin tasolle. Mutta turvallisesti voi sanoa, että ottelun aikana juostut metrimäärät eivät sinällään kerro paljoakaan, vaikka ne jaettaisiin pelatulla minuuttimäärillä, tai vaikka poistettaisiin ajasta tyhjät kohdat, jolloin peli on poissa käynnistä. Jalkapallo-otteluissa kun pelaajien liike ei ole ollenkaan tasaista, vaan sisältää sekalaisen määrän eri pituisia spurtteja, ja vastaavasti seisoskelua ja kävelyä silloin kun pallo ei ole pelissä. Lisäksi, kuten sanoit, pelaajan pelipaikka ja rooli vaikuttavat juoksumääriin, samoin joukkueen taktiikka. Milanon Inter voitti kaudella 2009-10 Mestarien liigan huomattavasti vähäisemmillä juoksumäärillä kuin muut viime vuosien voittajat.

Juoksukunnossa on myös kaksi erilaista tekijää: huippunopeus ja (nopeus)kestävyys. Vaikka pelkkä korkea lyhyen matkan nopeus ei tee hyvää jalkapalloilijaa, etenkin hyökkääjälle se on tärkeä ominaisuus. Monet hyökkääjät ovat olleet myös lahjakkaita pikajuoksijoita. Esimerkkinä vaikkapa HJK:n entinen hyökkääjä Juho Mäkelä, joka on nuoruudessaan voittanut pikamatkoilla Suomen mestaruuksia. Kestävyys on puolestaan tärkeämpi asia keskikentän ja puolustuksen raatajille, joiden on oltava yleensä täydet 90 minuuttia vastustajiaan parempia ja nopeampia kaksinkamppailuissa. Hyökkääjälle annetaan tässä suhteessa paljon enemmän anteeksi (puhumattakaan maalivahdeista). Täytyy myös muistaa, että vaikka pelaaja pystyisi pelaamaan yhden täyden ottelun ja juoksemaan siinä huippulukemia, palautuminen seuraavaan otteluun ei käy käden käänteessä. Kaksi täyttä peliä viikossa on jalkapallojoukkueelle ehdoton maksimi. Esimerkiksi tämän kauden Veikkausliigan ottelutahti on ollut monien mielestä aivan liian kova, kun kahden ottelukierroksen viikkoja on ollut suuri määrä.

Puolustajilla ja keskikenttäpelaajilla hyvä kunto siis korostuu, ja he yleensä ovat hyökkääjiä parempia pitemmillä matkoilla, kuten 5 000 tai 10 000 metrillä. On kuitenkin niin, että jos he juoksevat radalla kilpaa, heidän aikansa eivät silti ole lähelläkään maailman huippua edes uran parhaimmassa vaiheessa, koska he yksinkertaisesti keskittyvät harjoittelussaan erilaisiin asioihin ja erilaiseen juoksurytmiin. Oheistuotteena tulee toki hyvä kunto, jolla saa juostua suhteellisen hyviä aikoja, jos vertaa harrastelijaurheilijoihin.

Kommentit (0)

Vastauksesi