Isänmaan virsi sun kätes herra voimakkaan :virren sanatMilloin ja missä...

Isänmaan virsi sun kätes herra voimakkaan :virren sanatMilloin ja missä...

Isänmaan virsi sun kätes herra voimakkaan :

virren sanat

Milloin ja missä tilaisuuksissa tämä virsi on soitettu ja laulettu ensimmäisen kerran sekä myöhemmin. Mitkä ovat nämä tilaisuudet.

Vastaus

Tarkkaa vastausta tähän kysymykseen ei löydy ulottuvillamme olevista lähteistä. Virsihän on Johan Ludvig Runebergin (1804-1877) sanoitus. Hänet oli vuonna 1853 valittu komiteaan, jonka tehtävänä oli valmistella uutta ruotsinkielistä virsikirjaa. Runeberg, joka ei liene alkuaan ollut kovin kiinnostunut tästä tehtävästä, suoritti kuitenkin oman osuutensa ripeästi ja saattoi v. 1857 julkaista oman ehdotuksensa, joka sisälsi 413 virttä. Näistä noin 60 oli hänen alkuperäisiä tekstejään. Isänmaan virsi "Bevara, Gud, vårt fosterland" (numero 321) oli yksi näistä. Runebergin virsikirjaehdotus ei mennyt läpi. Yhtenä syynä oli se, että hänen uskonnollisuuttaan ylipäätään pidettiin pinnallisena, eräänlaisena kulttuurikristillisyytenä, johon kirkossa yleisesti voimistuva herätyshenkinen suuntaus suhtautui epäluuloisesti. Virallisiin ruotsinkielisiin virsikirjoihin tämä Runebergin virsi kuitenkin pääsi hieman muunneltuna (v. 1886 numero 361, vuonna 1943 numero 456 ja nykyisessä v. 1986 numero 546).
Ensimmäinen suomennos ilmestyi tuoreeltaan v. 1857 nimimerkki "K.K:n" (luultavasti kirkkoherra Karl Mårten/Kaarle Martti Kiljanderin) kääntämänä aikakauslehdessä "Lasten Suometar". Suomalaiseen virsikirjaan virren tie ei sitten ollutkaan ihan suora. Vuoden 1886 kirjaan se ei mahtunut, vuonna 1923 esiteltyyn lisäykseen sitä tarjottiin, mutta tätä lisäosaa ei koskaan virallistettu. Viralliseen jumalanpalveluskäyttöön Runebergin virsi pääsi näin vasta vuoden 1938 suomalaisessa virsikirjassa, johon sen tekstin oli muokannut kirkkoherra Wäinö Havas (numero 462, nykyisessä vuoden 1986:n kirjassa numero 577).
"Bevara, Gud, vårt fosterland" -virsi on päässyt myös joihinkin ulkomaisiin virsikirjoihin. Esim. Ruotsin kirkon virsikirjaan (1986) se sisältyy numerolla 593 vähän lyhennettynä. Tästä kirjasta on v. 2002 ilmestynyt myös täydellinen suomennos (http://www.helmet.fi/search*fin?/Xruotsin+kirkon&searchscope=9&m=&l=&b=&...), johon virren on kääntänyt Pekka Kivekäs. Norjan kirkon virsikirjassa (1985) se on myös (numero 736 "Gud frede om vårt fedreland").
Virttä on laulettu eri sävelillä, mm. Norjassa itsensä Edvard Griegin tekemällä.
Runebergin isänmaanvirren syntyyn ei siis näytä liittyvän mitään sellaista dramaattista tapausta, joka olisi aikakirjoihin tallennettu. Luultavasti se on kuitenkin monessa seurakunnassa syrjäyttänyt kirkkovuoden aikaan liittyvät virret ja sitä on veisattu todella vilpittömästi ja aidosti sinä päivänä kun se on lopulta tullut suomenkielisenä viralliseen käyttöön. Vuoden 1938 virsikirja nimittäin otettiin käyttöön adventtisunnuntaina 3.12.1939, talvisodan neljäntenä päivänä.

LÄHTEITÄ:

Virsitieto : käsikirja virsikirjan käyttäjille / Pentti Lempiäinen...ym. - Kirjapaja, 1988.

Virsikirjamme virret / Tauno Väinölä. - Kirjapaja, 2008.

Kommentit (0)

Vastauksesi