Ihan vain uteliaisuuttani: miltä tuntuu huomata olevansa homo tai lesbo?

Ihan vain uteliaisuuttani: miltä tuntuu huomata olevansa homo tai lesbo?

Ihan vain uteliaisuuttani: miltä tuntuu huomata olevansa homo tai lesbo? Millaisia ajatuksia ja tunteita se herättää?

Ja toinen: miltä tuntuu olla rakastunut? Ainakin se tuntuu aiheuttavan mitä kummallisinta käytöstä lähipiirissä.

Terv. tyytyväinen yksin (nyt ja toivottavasti aina!)

Vastaus

Itsensä tiedostaminen homoksi tai lesboksi on oikeastaan prosessi, joka alkaa varhaisesta eroottisesta heräämisestä, eikä aina välttämättä pääty edes oman seksuaalisen identiteetin vahvistumiseen ja hyväksymiseen. Toki sitä voi huomata rakastavansa samaa sukupuolta yllättäen ja tunnetta kyseenalaistamatta. Monet homoseksuaalit kuitenkin kertovat kohdanneensa todellisen itsensä vaivihkaisesti tai vähitellen, mutkikkaan ja vuosikymmenienkin mittaisen matkan jälkeen. Homolle ja lesbolle ei ehkä olekaan vaikeinta tulla ulos toisille vaan itselleen.

Tavallisesti homoseksuaalit tuntevat olevansa erilaisia ja poikkeavia jo lapsena. Pikkupoikana sitä vain huomaa pelehtivänsä mieluummin poikien kuin tyttöjen kanssa. Mutta silloin tilliäisenä ei ymmärrä, miksi näin on. Eikä suuntautumisen ymmärtäminen ole helppoa teinin alkunakaan, kun viimeistään huomaa viehättyvänsä omasta sukupuolesta.

Aina ei oman seksuaalisuuden oivaltaminen ja hyväksyminen aiheuta päänvaivaa. Jos yksilö pystyy kanavoimaan energiansa vaikka urheiluun, itsensä kieltämistä ei ehdi edes ajatella. Seksuaalisuuteen vain kasvaa rauhassa ja turvassa. Jotkut ovat ylpeitä poikkeuksellisuudestaan ja ensimmäinen rakkaus toiseen naiseen tai mieheen tuntuu ylevältä.

Toisille ihastumiset voivat olla itsestä luontevia ja oikeita, mutta muiden sanomiset ja tekemiset mietityttävät. Eroottiset haaveet ovat nautinnollisia. Samalla saman sukupuolen kaipuuseen sekoittuu tuskaa ja ahdistusta, koska haaveilija tekee asioita, jotka eivät sovi muille. Sitä janoaa toisen kosketusta, mutta tukahduttaa halunsa. Kaipuu voi olla myös jäsentymätöntä ja kasvotonta. Varsinkaan silloin ei itseään ymmärrä ollenkaan. Olo on tyhjä. Ja poikkeavuuden tunnetta seuraa usein myös kokemus ulkopuolisuudesta. Erilaisuus voi herättää suorastaan kauhua ja syyllisyyttä, jos ympäristö rajaa seksuaalisuuden ilmaukset hyvin vähiin.

Jotkut haluavat tietää haluistaan ja kipittävät kirjastoon lukeakseen kaiken homoseksuaalisuudesta. Toiset löytävät Setan tai ymmärtäväisen ystävän. Mutta monet odottavat tulevansa samanlaisiksi kuin muut, haluavat sulautua massaan ja yrittävät siksi elää heteronormien mukaan. He ovat kasvaneet ympäristönsä asenteisiin ja taistelevat ihan itse omia tunteitaan vastaan. He ovat epävarmoja ja miettivät pitkään seksuaalisuuttaan, kaipaavat ja itkevät epätoivosta.

Rakastuminen voi merkitä käännekohtaa, jossa yksilö viimein pääsee epävarmuudestaan, tunnustaa halunsa ja alkaa rakentaa elämää itsensä näköiseksi. Huumaantumisen tunnetta voisi kuvata kotiinpaluuksi. Se, että pystyy todella rakastamaan ja tuntemaan intohimoa, on vapauttavaa ja riemukasta.

Oman syvimmän itsensä voi lopulta kohdata myös niiden pitkien mietiskelyjen, tiedon hankinnan ja seksuaalisten kokeilujen jälkeen. Hajallaan olleet identiteetin palaset loksahtavat kohdilleen, sitä ajattelee itsensä kokonaiseksi ja eheäksi. Eräs lesbo kertoo ymmärryksestään näin: ”Siinä hetkessä – aivan konkreettisesti – tunsin, kuinka harteiltani nostettiin aivan valtava painolasti. - - Ja koko maailma ja sen mahdollisuudet ovat edessäni. Nyt tiedän, kuka olen ja mitä elämältäni haluan. Kaikista elämäni oivalluksista tämä on ollut käänteentekevin, paras ja voimakkain kokemus. Ensimmäisen kerran elämässäni hengitin vapaasti, kävelin pystypäin ja näin auringon… ja naiset!”

Rakastuminenkin on prosessi: rakastuessa henkilöstä, jonka olemme kohdanneet ja jolta saamme vastakaikua, tulee vähitellen kokonaisvaltaisen halun ja kaipuun kohde.

Rakastuminen alkaa kiinnostumisesta ja tutustumisesta. Silloin toista tutkitaan aisteilla. Seuraavassa vaiheessa rakkaus ei enää näyttäydykään silmille, korville ja sormille, vaan siihen heittäydytään mielikuvituksen ja fantasioiden siivittäminä. Rakas nähdään sellaisena kuin hänen toivotaan olevan. Rakastumisen tunne tuntuu vastaavan kaikkia niitä ihanteita ja toiveita, joita rakkaudelle ylipäätään annamme. Ja samalla kun se ihana toinen kylpee kultaisessa valossa, ympäröivä todellisuuskin muuttaa muotoaan. Maailmasta tulee kirkkaampi, sointuvampi, hymyilevämpi, pienistäkin yksityiskohdista merkityksellisempiä.

Fantasioidessaan rakastunut antautuu kuvitelmalle keskinäisestä yhteisymmärryksestä ja läheisyydestä. Hän uskoo tunteneensa toisen aina. Rakastuminen on kiihkeää ja kiinteää samaistumista ja myötäelämistä. Se voi olla niin intensiivistä, että ulkopuolinen maailma lakkaa olemasta. Rakastunut haluaa pitää toisesta huolta. Lepertely ja lellittely kuuluvat asiaan. Seniori-ikäiset ”uusrakastuneetkin” kertovat käyttäytyvänsä kuin lapset, yhtään häpeilemättä.

Kumppani alkaa tuntua ihanteelliselta, ainutlaatuiselta ja poikkeukselliselta. Kielteisetkin ominaisuudet hurmaantunut selittää parhain päin. Ja rakastuneen käsitys itsestään muuttuu. Hän saa elämäänsä uusia päämääriä ja arvoja. Hän pyrkii nostamaan itsestään yksiä piirteitä ja vastaavasti piilottamaan toisia ominaisuuksia. Hän haluaa välittää itsestään mahdollisimman hyvän kuvan ja saada kehuja ja kiitosta kumppaniltaan. Toisen rakkaus antaa itselle voimaa, luottamusta omiin kykyihin ja koko olemiselle merkityksen. Oma minä laajenee, kun toinen vaikuttaa sulautuvan osaksi itseä. Yhdessä ja samalla tavalla tekeminen on nautinnollista, suloista ja rikastuttavaa. Rakastuminen on kohokohta, merkittävä käänne, joka muuttaa elämän.

Samalla rakastuminen on pelottavaa. Lumoutunut voi pelätä liiallista kiintymistä ja samalla toisen menettämistä. Kumppaniaan ei ehkä sittenkään tunne hyvin, ja se aiheuttaa jäytävää hämmennystä ja epävarmuutta. Entä mitä sitten uskaltaa itsestään paljastaa, ettei vain karkottaisi toista? Rakkaudessa vuorottelevat hurmio ja piina, lohdullinen läheisyys ja epätoivo. Rakastuneesta tuntuu ihmeelliseltä, että siinä vieressä on joku, josta välittää niin paljon. Silti tuntuu tuskalliselta, koska menetettävää on niin paljon. Tuntuu viiltävän kauniilta, kuin lasinsiruilla kävelisi.

Lähteet:
Alberoni, Francesco: Rakastuminen. Otava, 1984.
Homo! Lesbo! Tositarinoita 2000-luvun Suomesta. Minerva, 2009.
Juvonen, Tuula. Varjoelämää ja julkisia salaisuuksia. Vastapaino, 2002.
Määttä, Kaarina: Mitä tapahtuu kun rakastuu? 4. osa: rakastumisprosessi korkeakouluopiskelijoiden, tutkimustiedon ja runoilijoiden näkökulmasta. Lapin yliopisto, 1997.
Määttä, Kaarina: Rakastumisen lumous. WSOY, 1999.
Määttä, Kaarina: Seniorirakkaus. WSOY, 2005.’
Ulos kaapista: tositarinoita homoseksuaalisuuden kohtaamisesta. Like, 2003. (Suosittelen erityisesti tätä kirjaa, jos haluat tietää lisää homouden/lesbouden kokemisesta. Hienoja tarinoita, joissa seksuaalivähemmistöt itse kertovat elämästään.)

Kommentit (0)

Vastauksesi