Hyvät iGS:n tiedonhankkijat,Tahtoisin tietää miksi Afrikan unioni ei kukoista...

Hyvät iGS:n tiedonhankkijat,Tahtoisin tietää miksi Afrikan unioni ei kukoista...

Hyvät iGS:n tiedonhankkijat,
Tahtoisin tietää miksi Afrikan unioni ei kukoista tämän kummemmin?
Mikseivät neekerit siellä saa toisiaan rauhottumaan. Täällähän ne syleilee jokaista vähänkin rusehtavaa maanosansa toveria.
Kuka omistaa afrikan malmit, timantit, muut luonnonvarat?Eivätkö ensim. timanttikaivokset nykyisin ole itsenäisten valtioitten kansallista omaisuutta?
Paljonko maassa on eurooppalaisperäistä maanviljelysväkeä?Ymmärsin heitä Etelä-Afrikasta karkoitetun jokseenkin topakasti..
Niillä rikkauksilla neekerit voisivat mantereelansa elellä varmaankin aika mukavasti, jos emme uskontoinemme ja avustuksinemme asiota sorkkisi?
Miten on?

Vastaus

Heti aluksi täytyy tähdentää, että sana ”neekeri” on suomen kielessä sävyltään halventava, kuten kertoo kirjastoissa sähköisenä käytössä oleva ”Kielitoimiston sanakirja”. Siksi sanaa ei kannattane käyttää, jos haluaa käyttää asiallista sävyä.

En pidä kovin ihmeellisenä, ettei Afrikan unioni ole noussut Euroopan unionin kaltaiseksi vahvaksi toimijaksi. Afrikalla on todella pitkä erilaisten heimosotien ja konfliktien historia, eivätkä vanhat ristiriidat ole kadonneet vielä nykyäänkään. Osaksi taustalla voi olla eurooppalainen kolonialismi, mutta heimojen väliset vihamielisyydet lienevät syvemmällä ja saattavat olla enemmän tai vähemmän myös kulttuurillisia.

Afrikan unioni koostuu hyvin erilaisista maista: sen jäseninä on sekä kohtuullisen demokraattisia maita että ilmiselviä diktatuureja. Vaikka toki Euroopan unionin maidenkaan demokratia ei ole aina täydellistä, Afrikassa vaihtelut ovat paljon suurempia. Osoitteesta http://www.rauhanpuolustajat.fi/RaPu-lehti/lehdet/2005/405/afrikka.html löytyvässä artikkelissa ”Afrikka, minne menet?” Henri Onodera toteaa, ettei Afrikan unioni ole kovin hanakka puuttumaan jäsenmaiden sisäisiin konflikteihin. Ajatus siitä, että taloudellinen integraatio loisi turvallisuutta, ei välttämättä toteudu Afrikassa, jossa on meneillä useitakin aseellisia konflikteja.

Jo hiukan vanhassa mutta ehkä yhtä ajankohtaisessa Linus Atarahin artikkelissa ”Tuoko Afrikan unioni avun köyhälle maanosalle?” esitetään epäilyksiä Afrikan unionin toimimista kohtaan. Kauniita puheita on kyllä riittänyt, mutta rahoitusta ei ole herunut yhtä auliisti. Artikkelissa epäillään myös, ettei unioni onnistu voittamaan tavallisten ihmisten luottamusta eikä antamaan heille mitään.

Mitä tulee Suomessa asuviin afrikkalaisiin, tuskin kaikki hekään ovat niin hyvää pataa keskenään kuin luulet. Toisaalta toki yhtenäinen kulttuuritausta vieraan valtakulttuurin keskellä voi lähentää maahanmuuttajaryhmän jäseniä toisiinsa enemmän kuin maassa, jossa he olisivat valtaväestönä. Ymmärtääkseni esimerkiksi Suomen somalien keskuudessa heimoristiriidat eivät vaikuta suurestikaan, kun taas Somaliassa ne ovat sisällissodan kaltaisen tilan taustalla.

Afrikka on periaatteessa luonnonvaroiltaan rikas, mutta rikkaudet eivät useinkaan mene tavallisten ihmisten elinolojen parantamiseen. Oman osansa timanttikaivosten ja muiden rikkauden lähteiden tuotosta vievät suuryritykset, jotka hallinnoivat tai omistavat kaivoksia. Varsinkaan taloudellisesti heikoissa valtioissa ei valtiolla ole välttämättä kovin suuria rahkeita pullikoida yrityksiä vastaan, eikä toisaalta valtioilla itsellään ole osaamista luonnonvarojen hyödyntämiseen. Varmasti ainakin yhtä suuri syyllinen on myös hallitseva eliitti, joka käyttää luonnonvaroista saatuja rahoja omaksi hyväkseen.

Afrikan ongelmiin tuskin kuitenkaan on aivan yksinkertaista ratkaisua, jolla maanosan rikkaudet saataisiin hyödyttämään paremmin sen asukkaita. Länsimaiden antamassa kehitysavussakin on monta puolta: toisaalta se varmasti auttaa hädässä olevia, mutta toisaalta ruoka-apu saattaa myös estää maan omaa ruoantuotantoa ja pönkittää vallanpitäjiä.

Afrikassa valkoisia maanviljelijöitä on häädetty maatiloiltaan maareformin nimissä erityisen ahkerasti Zimbabwessa. Osoitteesta http://en.wikipedia.org/wiki/Demographics_of_Zimbabwe löytyvän Zimbabwen väkilukua käsittelevän artikkelin mukaan Zimbabwessa saattoi olla vuonna 2001 noin 50 000 valkoista, kun vielä 1990-luvun puolivälissä heitä oli arviolta 70 000 ja 1970-luvun loppupuolella jopa 300 000. Maareformi aiheutti ruokapulan, koska maata saaneilla mustilla ei ollut tietotaitoa viljellä maita yhtä tehokkaasti. Etelä-Afrikasta on muuttanut pois vuoden 1995 jälkeen arviolta 800 000 valkoista, kun heitä oli silloin noin 5 miljoonaa; syyt tosin saattavat olla moninaisemmat kuin Zimbabwessa.

Kommentit (0)

Vastauksesi