Henkilötiedot

Henkilötiedot

Kuinka vanhoja kirkonkirjoja meillä on saatavilla ja missä niitä voi katsoa?

Vastaus

Vanhimmat kirkonkirjat eli seurakuntien arkistot Suomessa ovat 1600-luvulta. Kattavat arkistot useimmista seurakunnista on on kuitenkin olemassa vasta 1800-luvulta, sillä suuri osa arkistoista on vuosisatojen aikana hävinnyt.  Evenkelis-luterilaisen kirkon papisto velvoitettiin vuoden 1686 kirkkolaissa pitämään kirkonkirjoja. Niihin kuuluivat historiakirjat, joihin merkittiin tiedot syntyneistä, avioituneista, kuolleista ja seurakunnasta poismuuttaneista. Rippikirjoihin taas merkittiin tiedot seurakuntalaista lukutaidosta ja kirkollisiin toimituksiin osallistumisesta. Seurakuntien rippikirjat ja historiakirjat voimivat vuosisatojen ajan Suomen virallisisna väestöluetteloina. Venäjän ortodoksinen kirkko tarkensi väestökirjanpito-ohjeita vuonna 1764. Sen jälkeiseltä ajalta löytyy tietoja myös ortodoksiseurakunnista. Muiden kirkkokuntien arkistoja on olemassa 1800-luvun lopulta lähtien. Parhaiten kuitenkin vuoden 1919 uskonnonvapauslain voimaanastumisen jälkeen.

Suuri osa seurakunnista on lähettänyt yli 100 vuotta vanhan arkistoaineistonsa maakunta-arkistojen tai Kansallisarkistojen säilytettäväksi. Seurakuntien arkistoja on mikrofilmattu. Mikrofilmejä voi käydä lukemassa Kansallisarkistossa tai arkistolaitoksen muissa toimipisteissä. Myös joissakin seurakuntien arkistoissa on mahdollista lukea mikrofilmattuja kirkonarkistoja.

Seurakuntien arkistoja on myös digitoitu. Digitoituja arkistoja voi tutkia vapaasti esimerkiksi Kansallisarkiston Digiarkiston kautta. Suomen sukututkimusseuran HisKI-tietokantaan on digitoitu seurakuntien historiakirjoja. Digitointien ajallinen ulottuvuus vaihtelee seurakunnittain. 

Kommentit (0)

Vastauksesi