Helsingin ympäristön geologia

Helsingin ympäristön geologia

Asun hieman Helsingin rajan ulkopuolella, keskustasta katsoen koillisessa. Olen viime aikoina alkanut ihmetellä alueen kallioiden muotoa. Ihan lähellä kotiani näen pitkan muotoisia kallioselänteitä, joilla on pystysuorat kyljet, tai ainakin toinen kylki. Eniten ihmetyttävät ne kalliot, joilla on kummallakin pitkällä kyljellä täysin pystysuora, sileä seinämä. Ne eivät ole niin sileitä että olsiivat ihmisen tekemiä, mutta suhteellisen sileitä kumminkin. Myöskin jäkälän kasvusta kiven pinnalla näkee, että ne ovat vanhoja pintoja, ei mitään vasta syntyneitä.

Kaikki eivät näy maastokartassa jyrkänteinä, koska sen merkinnän anstaitsevat vain vaarallisen korkeat seinämät. Näen paljon myös matalia, metrin-puolentoista korkuisia seiniä, ja lähes kaikki ovat samansuuntaisia. On siis pitkänmuotoisia kallioita vierekkän ja peräkkäin, ja vierekkäisillä kallioilla on yksi tai kaksi pitkää kylkeä näitä pystysuoria seiniä, kallion korkeudesta riippumatta (korkeimmmta täälä lähistöllä ovat maan pinnasta noin 20-25 metriä). Lähinnä kotia seinät ovat hyvin sileitä, ja parin-kolmen kilometrin päässä idempänä seinämät ovat kuluneempia ja porrastuneempia, ja portaat ovat kuluneet paljon pyöreämmiksi kuin tässä kodin lähellä. Mietinkin nyt mikä prosessi on mahtanut luoda näitä pystysuoria seiniä, varsinkin niitä sileitä.

Löydän eri lähteistä kolme erilaista selitystä.

Yksi on selitys on se tapa miten esimerkiksi Kolin komeat maisemien synty selitetään. Muinoiset päällekkäin kerrostuneet peruskallion tasot ovat suuressa myllerryksessä kääntyneet vaakatasosta pystyyn, ja sen jälkeen aikojen kuluessa pehmeämmät kerrokset ovat kuluneet pois ja vain kovimmat kivilajit ovat jäljellä, jolloin niidne välissä on syviä rotkoja. Tämä selittäisi miksi näen pystysuoria sinämiä vierekkäin, eikä vain peräkkäin.

Toinen selitys on muinaiset hautavajoamat, jotka ovat repineet Suomen peruskalliota. Mutta tämä selitys tuntuu oudolta silloin kun löydän näitä pystysuoria seiniä saman kallion kummaltakin kyljeltä. Miten hautavajoama voisi synnyttää sellaista?

Kolmas selitys on se tavallisin selitys, eli jääkausi. Sattumalta hautavajoamien suunta, kaakko-luode, on suunnilleen sama kuin jäätiköiden kasvusuunta, pohjois-luoteesta etelä-kaakkoon. Tämä selitys sopisi hyvin niihin muutaman kilometrin päässä oleviin kallioihin, jotka ovat niin kovin pyöristyneitä. Kodin lähellä olevat, yläreunoistaan vähemmän pyöristyneet, täysin pystysuorat seinät, on vaikeampi nähdä samalla tavalla.

Löytyykö jostain tutkimusta/selvitystä siitä minkä prisessien tuotksia nämä samansuuntaiset pystysuorat seinämät ovat? Esimerkiksi kun tutkin Sipoosta Helsinkiin liitetyn maa-alueen geologisia selvityksiä, en löydä niistä kuvausta historiasta. enkä keksi mistä muualta sitä voisi hakea.

Voihan olla että omaa takapihaa ei ole niin tarkasti tutkittu kuin näyttävämpiä luontokohteita.

2 vastausta
13.10.201807:32
6827
5

Veikkaan että oikea geologi aloittaisi kertomalla kuinka vaakasuorat maakerrokset ovat leipoutuneet poimuvuoristoiksi ja sitten nämä vuorenhuiput ovat kuluneet pois. Mutta pelkkä poimuttuminen ja pehmeiden kerrosten nopeampi kuluminen ei riitä selittämään sitä että pystyseinät ovat suoria ja tasaisia.

Helsingin itäpuolella, Salmenkallion ja Länsisalmen alueella, on korkea, kapea kallioselänteiden jono, jossa korkeiden kylkijyrkänteiden välissä ei ole tasannetta, vaan yläosakin jakautuu useisiin samansuuntaisiin selänteisiin ja jyrkänteisiin. Tällä alueella olen ihmetellyt sitä, että osa kalliosta irronneista kivilohkareista on merkillisen suorakulmaisia, laatikkomaisia. Jyrkänteiden seinissä on laajoja alueita, jotka tosiaan ovat aivan pystysuoria ja pinnaltaan tasaisia. Osa jyrkänteistä on porrastunut vaaka- ja pystysuoriin osiin, hyvin suorakulmaisesti (kun kulmien pyöristymistä kulumisen seurauksena ei lasketa). Silloinkin kun seinämissä näkyy saumamaisia halkeamia, nämä halkeamat ovat täsmälleen vaaka- tai pystysuoria. Toki kalliojonossa on mukana sellaisiakin osia, jotka eivät ole lohkeilleet suorakulmaisesti, mutta suorien, tasaisten pintojen määrä on yllättävän hallitseva ominaisuus.

Pystysuorissa seinissä näkyy useita kivilajeja, vaaleanpunaisesta graniitista erilaisiin harmaisiin ja kirjaviin laatuihin. Maaperän poimuttumisen lisäksi pitäisi siis selittää miksi useat eri kivilajit niin yksimielisesti lohkeilevat geometrisen laatikkomaisesti täsmälleen samoja ilmasuuntia noudattaen.

Löytyisiköhän palstan lukijoiden tuttavapiiristä geologia avaamaan asiaa hieman enemmän?

Kommentit (0)
03.12.201813:49
6827
3

Löysinpäs lähteen jossa pystysuoria kallioseinia selitetään geologian käsitteillä. Artikkeli löytyy sivulta http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Luonto/Geologiset_muodostumat/Kalliot/Valt... nimellä "Luonnon ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat kallioalueet Uudellamaalla AY 350".

Siinä kerrotaan Mustavuoren pystyseinistä näin:

Kvartsi-maasälpägneissillä näkyy kalliopaljastumissa selkeä liuskeisuus, jossa kaade on melko pystyasentoinen.

ja viereisen Labbackan pystyseinistä suunnilleen samoin:

Kvartsi-maasälpägneissillä on alueella selkeä itä-länsisuuntainen liuskeisuus, jossa kaade on lähes pystyasentoinen.

Kasagerbetin pystyseiniä ei kuvata samoilla termeillä vaan näin (korostuksen lisäsin itse):

Kallioalue on kahden luode-kaakkosuuntaisen ruhjelaakson välinen korkeampi lohko, joka kohoaa länsireunastaan jyrkkärinteisenä ja osin jyrkänteisenä selänteenä. Länsirinteellä on näkyvissä syväkiville ominainen kuutio- ja kiilarakoilun sekaista porrasmaista lohkoutumista. Laen ja rinteiden silokalliot ovat melko pienialaisia ja tavanomaisia. Itään mentäessä viettävät jäätikön hiomat rinteet loivasti alaspäin. Lakiosan topografia on selvästi porrasmainen, jossa korkeusvaihtelu on kohtalaisen runsasta. Suhteelliset korkeuserot lakiosassa ovat 5-15 metrin luokkaa. Länsirinteen jyrkänteiset seinämäpinnat ovat parhaimmillaan 5-40 metriä korkeita hieman viistoseinämäisiä pintoja. Jyrkänteisillä kallioilla on paikoin hieman louhikkoa. Alueen kallioperä on pääasiassa keskirakeista, hieman suuntautunutta granodioriittia, jossa esiintyy yleisesti keski- ja karkearakeisia graniittijuonia.

Itse haluaisin lisätä tuohon kuvaukseen sen, että maastokartassa näkyvät loivat rinteet jyrkänteiden juurella eivät ole kalliota tai pintamaata, vaan korkeita sammalen ja karikkeen alle peittyneitä kivilohkarekasoja. Kun noilla rinteillä yrittää kävellä, tuntee selvästi lohkareet jalkojen alla. Sitä vain on vaikea huomata ohi kävellessä, koska rinteen tyven puusto ja pensaikko peittää louhikon tehokkaasti. Kasabergetin jyrkänteen juurella on eräässä kohdassa omakotitontti, jolta tämä kivilouhikko puuttuu, ja siinä kohtaa näkyy, että pois raivatun (?) louhikon takaa on paljastunut pystysuora kiviseinä, joka on siis jatkunut kivikasan takana suorana ja tasaisena, ja saattaa jatkua vielä savimaan pinnan allakin ihan yhtä suorana ja tasaisena. Olisipa kiva tietää.

Ennen näitä kohdekohtaisia kuvauksia artikkelissa kuvataan Uudenmaan peruskallion historiasta näin (korostukset lisäsin itse):

Uudenmaan kallioperä edustaa vanhan svekofennisessä orogeniassa syntyneen poimuvuoriston syvälle kulunutta juuriosaa, jossa kiviaines koostuu suurelta osin laajoista graniitti- ja granodioriitti- ja vähemmässä määrin dioriitti-gabrokoostumuksista syväkivialueista, joiden välissä esiintyy pitkiä ja gneissi- ja liuskevyöhykkeitä (kuva 2). Migmatiitit eli seoskivet ovat Uudenmaan kallioperälle luonteenomaisia. Migmatiiteissä vanhempi gneissiaines on sekoittunut nuoremman graniittiaineksen kanssa ja niiden koostumus ja rakennepiirteet vaihtelevat eri asteisesti riippuen kivilajin svntyolosuhteista.

Uudenmaan kallioperä syntyi noin 1880—1830 miljoonaa vuotta sitten tapahtuneen vuorijonon muodostumisvaiheen aikana, jolloin sedimentit ja vulkaniitit poimuttuivat korkeaksi poimuvuoristoksi. Tapahtuman aikana niiden sekaan tunkeutui runsaasti hapanta kivisulaa ja kivet kävivät läpi perinpohjaisen muodonmuutoksen, jossa sedimenttikivien ja vulkaniittien alkuperäiset rakenteet osittain hävisivät. Runsaammin emäksistä kivisulaa tunkeutui Uudenmaan kallioperään etenkin vyöhykkeessä, joka sijaitsee Hyvinkään ja Karkkilan seudulla. Noin 200 miljoonaa vuotta sen jälkeen kun vuorenpoimutus oli tauonnut, tunkeutui kallioperään vielä rapakivigraniitteja. Näiden Espoon, Vantaan ja Kirkkonummen kallioperässä esiintyvien Bodomin ja Obbnäsin rapakiviesiintymien ikä on 1650—1620 miljoonaa vuotta.

Kallion muodostumisen jälkeen ei ole tapahtunut muuta kuin kulumista, ja kulumisen irrottaman sedimentin kerrostumista, ja sitten sedimentin pois pyyhkiytymistä, mm. jääkauden aikana. Komeat pystyseinät eivät siis todellakaan ole hautavajoaman seiniä.

Kommentit (0)

Vastauksesi