Heipä hei!Kirjastossa käydessäni olen kiinniittänyt huomioni eräitten kirjojen...

Heipä hei!Kirjastossa käydessäni olen kiinniittänyt huomioni eräitten kirjojen...

Heipä hei!

Kirjastossa käydessäni olen kiinniittänyt huomioni eräitten kirjojen ulkonäköön. Niiden kannet ovat sävykästä tekonahkaa ja väreinä punainen, vihreä, ruskea tai sininen. Kirjan nimi ja kirjailijan nimi lukee kullanvärisenä ja aina tietyllä, samanlaisena fontilla. Kirjat ovat yleensä kaunokirjallisuutta ja joskus niiden kanteen on liimattu on liimattu kansikuva, mutta toisinaan ei sitäkään.

Kirja-kaupassa en ole nähnyt vastaavannäköisiä teoksia. Onko tämännäköiset kirjat jotenkin erityisesti kirjastoa varten valmistettu?

Vastaus
10.11.201118:48
1454
51

Hei,

kyllä ovat. Niitä nimitetään kirjastokielellä kirjastosidoksiksi.

Kirjastosidokset ovat kirjastokäyttöä varten tehtyjä erityisiä sidoksia. Ennen vanhaan kaikki kirjastokirjat olivat kirjastosidoksia. Tavoitteena oli kirjojen kestävyys. Kirjoja julkaistiin ennen vähemmän ja niiden käyttöikä oli pidempi. Kirjaston roolikin oli nykyistä korostuneemmin tiedon ja kulttuurin säilyttäjä.

Se, milloin kirjojen sitominen kirjastokäyttöön on alkanut, ei ole tarkasti selvillä. Kuopion valtakunnallisen varastokirjaston hyllystä poimittiin kirjastoa varten sidottu kirja vuodelta 1919. Kirjastosidoksia tehtiin vielä 1980-1990-luvuilla esimerkiksi pehmeäkantisista kirjoista, joiden käyttöikää haluttiin sillä tavoin pidentää. Nykyään sidotaan vain lehtivuosikertoja.

Aluksi kirjastot ilmeisesti teettivät sidokset kirjansitomoissa. 1960-luvulta lähtien kirjastosidokset tehtiin Kirjastopalvelussa, jonka nykyinen jatkaja on BTJ. Kirjastopalvelu käytännössä repi kannet uusista, painosta tulleista kirjoista ja sitoi niihin sen jälkeen toiset, kestävämmät kannet kirjastokäyttöä varten. Näin tehtiin, vaikka kyseessä olisi ollut alkujaankin kovakantinen kirja. Aku Ankoista saatettiin tilata kustantamolta pelkät arkit, joista kirja sidottiin.

Kirjastosidosten tekeminen oli hyvin hidasta. Sitomisen takia saattoi kulua puolikin vuotta ennen kuin uutuus oli kirjastosta lainattavissa.

Enää ihmiset eivät suostuisi odottamaan uutuuskirjaa niin kauan. Kirjastot yrittävät vastata ihmisten tarpeisiin ja nykyään kirja ilmestyy kirjastoihin melko pian julkaisemisen jälkeen. Onpa kerran ollut jopa samana päivänä, sillä vuonna 2004 ilmestynyt Harry Potter ja Feeniksin kilta oli jo julkaisupäivänä lainattavissa Helsingin kaupunginkirjastossa.

Miksi kirjastosidosten tekemisestä luovuttiin? Kirjojen hidas toimitus kirjastoihin on yksi selitys. Kirjastosidosten tekeminen oli myös kallista: kirjan hinta saattoi prosessin takia tuplaantua.

Ylipäätänsä ajattelutapa muuttui kirjastoissa. Kirjastot eivät ole enää vuosikymmeniin olleet kirjavarastoja, joiden hyllyillä vanhat kirjat pölyyntyvät. Nykyään iäkäs materiaali keskitetään varastoihin ja tavallisissa toimipisteissä kokoelma uudistuu tiuhaan tahtiin. Esimerkiksi Vuosaaren kirjastoon uutuuksia saapuu toista hyllymetriä viitenä päivänä viikossa. Tämä tarkoittaa sitä, että vanhempaa aineistoa on myös ahkerasti poistettava tai siirrettävä varastoon uuden aineiston tieltä.

1960- ja 70-lukujen vaihteesta alkaen kirjastokirjojen käyttöikää on lisätty myös muovittamalla niitä. Nykyään kaikkia kirjoja ei edes muoviteta: Helsingin kaupunginkirjastoon hankitut pokkarit laitetaan lainaan sellaisenaan, ilman muovitusta. Ajatus muovittamatta jättämisessä on se, että pehmeäkantisten kirjojen käyttöikä on joka tapauksessa hyvin lyhyt.

Vastauksen tiedot on saatu Helsingin kaupunginkirjaston hankintaosaston esimieheltä ja entiseltä kirjastotoimen apulaisjohtajalta.

Kommentit (0)

Vastauksesi