Hei,kun tässä viime päivinä on taas puhuttu näistä päästömaksuista, niin kuka...

Hei,kun tässä viime päivinä on taas puhuttu näistä päästömaksuista, niin kuka...

Hei,
kun tässä viime päivinä on taas puhuttu näistä päästömaksuista, niin kuka niitä oikein kerää ja mihin ne rahat käytetään? Ilmastonsuojeluunko?

Vastaus

Pahoittelen vastauksen viipymistä.

Päästöoikeudet jaetaan Suomessa yrityksille maksutta. Suurimmista saastuttajista liikenne ei ole päästökauppajärjestelmässä mukana. Päästökauppalakia sovelletaan nimelliseltä lämpöteholtaan yli 20 megawatin polttolaitosten ja samaan kaukolämpöverkkoon liitettyjen pienempien polttolaitosten, öljynjalostamoiden, koksaamoiden sekä eräiden teräs-, mineraali- ja metsäteollisuuden laitosten ja prosessien hiilidioksidipäästöihin. Vuodesta 2008 eteenpäin päästökaupan piiriin on otettu myös eräät petrokemian laitosten prosessien sekä kivivillan ja nokimustan valmistuksen polttoprosessien hiilidioksidipäästöt. Suomessa päästökauppa koskee noin 600 laitosta.

Energiamarkkinavirasto myöntää päästökaupan piiriin kuuluvalle laitokselle päästöluvan, jonka perusteella laitoksella on oikeus päästää ilmakehään hiilidioksidia. Päästökaupassa mukana oleva laitos tarvitsee päästöluvan lisäksi myös päästöoikeudet, joista ilmenee laitokselle myönnetyt hiilidioksidin vuosittaiset päästömäärät. Työ- ja elinkeinoministeriö käsittelee päästöoikeushakemukset ja päästöoikeudet myöntää valtioneuvosto. Suomen päästökaupparekisteriä pitää yllä Energiamarkkinavirasto ja rekisteriin kirjataan päästöoikeudet ja -yksiköt, niiden hallussapidot ja siirrot. Jokaiselle laitokselle, jolle myönnetään päästölupa, avataan tili päästökaupparekisterissä. Näille tileille laitokset palauttavat vuosittain edellisen vuoden todennettuja päästöjään vastaavan määrän päästöoikeuksia ja -yksiköitä. Muutkin kuin päästökaupan piiriin kuuluvat organisaatiot ja yksityishenkilöt voivat avata päästöoikeustilejä, hankkia haltuunsa päästöoikeuksia ja käydä niillä kauppaa. Suomen päästökaupparekisteri sijaitsee osoitteessa www.paastokaupparekisteri.fi

Euroopan unioni ja sen jäsenvaltiot päättävät yhteisesti huutokauppapaikan, jossa huutokaupataan Suomen osuus päästökauppakauden 2013–2020 huutokaupattavista päästöoikeuksista. Huutokauppa toteutetaan siten, että kaikilla toimijoilla on yhdenmukaiset mahdollisuudet osallistua huutokauppaan. Huutokaupassa käytettävä kieli on englanti ja se voidaan toteuttaa myös sähköisiä järjestelmiä hyväksi käyttäen. Valtioneuvosto päättää huutokaupanpitäjästä ja työ- ja elinkeinoministeriö ilmoittaa huutokaupanpitäjän nimen ja yhteystiedot komissiolle. Huutokaupanpitäjän tehtävänä on myös vastaanottaa Suomelle kuuluvat huutokauppatulot ja tulouttaa huutokaupassa saadut tulot valtiolle. Päästöoikeuden hinta määräytyy kulloistenkin markkinoiden mukaan samaan tapaan kuin muidenkin hyödykkeiden kaupassa.

Perusperiaatteena päästökaupassa on se, että yksittäinen maa saa laistaa päästötavoitteista, jos päästöoikeuksia on ostettavissa jostakin muualta maailmalta. Alkuperäisenä ideana oli palkita niitä yrityksiä ja maita, jotka onnistuivat päästöjen rajoittamisessa ja sanktioida niitä tahoja, jotka ylittivät niille asetetut päästötavoitteet. Päästökauppajärjestelmästä oli tarkoitus luoda keino kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisestä aiheutuvien kustannusten alentamiseksi. Järjestelmän periaatteena oli, että ne maat ja toimijat, joilla ei ole mahdollisuuksia taloudellisesti järkeviin päästörajoituksiin, siirtää tarvittavat päästövähennykset toteutettaviksi sellaisissa maissa, joissa ne ovat vähemmillä kustannuksilla toteutettavissa.

Käytettävissä olevat päästöoikeuslaskelmat eivät välttämättä aina ole luotettavia tai keskenään vertailukelpoisia. Ideana päästöoikeuskaupassa oli ajatus, että se kannustaisi yrityksiä ilmastonsuojeluun. Yritys joutuu pohtimaan olisiko järkevää investoida puhdistustekniikkaan sen sijaan, että maksaisi kilpailevalle yritykselle päästöoikeuksista, tehostaako tuotantoa, supistaako tuotantoa vai siirtää saastuttava tuotanto kehitysmaihin, mikä on kuitenkin kehnoin vaihtoehto. Useimmiten yrityksen on helpointa ostaa päästöoikeudet kuin panostaa esim. luonnonsuojeluun. Siis päästökauppaoikeuksia ei välttämättä käytetä luonnonsuojelullisiin kohteisiin. Eräiden kriittisten tahojen mukaan päästökauppa nykyisellään on keskiajan anekauppaa, jossa synnit saatiin anteeksi maksua vastaan.

Lähteet:

Keskitalo, Jorma: Maapallon muuttuva ilmasto.Hki: Tammi, 2005.

http://www.energiamarkkinavirasto.fi/select.asp?gid=165

http://www.energiamarkkinavirasto.fi/select.asp?gid=172&pgid=172

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2011/20110311

http://www.tem.fi/index.phtml?s=1017

http://www.tem.fi/files/18533/MYONTAMISPAATOS_2008-2012_(2).pdf

http://www.ieta.org/index.php?option=com_content&view=article&catid=19%3...

http://www.energia.fi/fi/ymparisto/paastokauppa

Kommentit (0)

Vastauksesi