Hei! Uskaltaako tätä sanoa ääneen?

Hei! Uskaltaako tätä sanoa ääneen?

Kysymykseni voi tuntua epähienolta mölaykseltä, mutta olen vuosikymmeniä kiinnittänyt huomiota tähän asiaan: Asuneena paikkakunnilllla, jossa oli/on kehitysvammaisten työkeskus, koulu, asuntola jne,

(  kehitysvammaiset   kognitiivisessa mielessä.)

melkeinpä kaikki k.o. "laitoksen" asukkaat on puettu järjestään rumiin,  kömpelöihin vaatteisiin. Puliukoillakin on makeemmat vaatteet.

Hyväntekeväisyys-lahjoina saadut mainoslippikset ja -paidat näyttävät nöyryyttäviltä.

Hiukset on leikattu samallalailla lyhyeksi , pojilla, miehillä sekä tytöillä ja naisilla

Kivoista koruista, meikeistä jne ei puhettakaan. Saati että sukupuolet erottuisivat toisistaan.

Tv.ssä tullut oikein hyvä ohjelma Toisenlaiset Frendit. Siinä kehitysvammaiset ovat aikaansa seuraavia, nätisti pukeutuvia, harrastuksissa käyviä, itsestään huolta pitäviä nykyaikaisia ihmisiä. Onko tämä fiktiota??

Meidän kaupungissa vammaiset kulkevat edelleen kirppiksen Ota ilmaiseksi-korista otetuista vaatteissa, tukat on leikattu kai könttähinnalla amiskassa.

 Jos  down-syndrooma tyttö  kauniissa vaatteissa, hiukset kauniisti laitettuna, tulisi kahvilaan juodakseen lattea ja lukeakseen naistenlehden, olisiko se vallankumouksellista?

 

 

2 vastausta

Luulenpa, että laitoksissa asuvat tai työskentelvät kehitysvammaiset käyttävät varmasti itsemääräämisoikeutta pukeutumisen suhteen siinä kuin muutkin yhteiskunnan jäsenet. En usko, että laitoksissa puetaan ketään tarkoituksella "rumiin, kömpelöihin vaatteisiin". Yleensähän laitosten hoitajat pyrkivät nimenomaan edistämään vammaisten asioita ja heidän oikeuttaan elää mahdollisimman normaalia elämää, eivätkä varmasti kohtele hoidettaviaan kaltoin mainitsemassasi pukeutumisasiassa.  

Toisenlaiset Frendit ei ole pelkkää fiktiota. Kirjastossa esimerkiksi näkee paljon erilaisia ihmisiä asiakkaina, myös kehitysvammaisia, eikä heillä välttämättä ole päällään sen kummallisempia vaatteita kuin muillakaan ihmisillä. Esimerkiksi nuoret pukeutuvat samalla tavalla "nätisti" ja muodikkaasti kuin muutkin nuoret ja panostavat ulkonäköönsä. Jos pukeutuminen ei ole ykkösasia kotikaupunkisi laitoksessa, kannattaa muistaa, ettei se ole sitä välttämättä monelle muullekaan mainoslippiksiä, kulahtaneita tennissukkia ja hyväntekeväisyyspaitoja pitävälle suomalaiselle.

Vallankumouksellista olisi, jos yhteiskunnassa hyväksyttäisiin erilaisuus, suvaittaisiin monenlaisia pukeutumistyylejä ja lakattaisiin kategorisoimasta ihmisiä stereotyyppisesti.

Kommentit (0)
28.06.201323:41
1460
73

 Vastaus on näpsäkkä, ellei jopa näpäytys.

Tabun tuntua piilee kuitenkin himmeästi.

 Nuoruudessani muistan, kun erään kerrostalon ohi kulki yläasteelaisia. Joillakin oli neonväriset tukat ja persoonalliset vaatteet. Samalla tavalla pukeutunut vammainen tyttö sai ainoana  kauhisteluja osakseen. Hänen olisi pitänyt sulautua tapettiin, oikeastaan häveta vammaisuuttaan.

 Ehkäpä vastaaja on nuori ja huomaa vain oman ikäisensä, tänä päivänä. Hyvä niin, jos asiat ovat muuttuneet.

 Tiedän, että pukeutuminen ei varmasti ole kaikki kaikessa. Ja vaatteet ovat jokaisen oma asia. Mutta kenen asia se on

 jos itsenäisesti huonommin pärjäävältä ei edes viitsitä kysyä miten hän tahtoisi pukeutua tai  korostaa persoonallisuuttaan, ei sekään taida olla ihan kivasti tehty?

Kommentit (0)

Vastauksesi