Hei, tämä saattaa olla hiusten halkomista, mutta koska itse olen paastonnut...

Hei, tämä saattaa olla hiusten halkomista, mutta koska itse olen paastonnut...

Hei, tämä saattaa olla hiusten halkomista, mutta koska itse olen paastonnut silloin tällöin ja kaverini, joka on muslimi, paastoaa säännöllisesti, niin on mietityttänyt useammankin kerran.

Kysymkseni on: onko Ramadan paastokuukaudessa oikeasti kyse paastoamisesta?
Meillä länsimaissa paasto kestää (suositukset käsittääkseni) ainakin viisi vuorokautta ja siitä ylöspäin. Ja sinä aikana siis EI syödä kiinteää ruokaa. Meillä paastoon tulee valmistautua (pehmoinen lasku) mm. jättämällä kahvi pois pari päivää ennen paaston alkua jne. Myös lopettamiseen tulisi käyttää yhtä monta päivää kuin itse todellinen paasto on kestänyt. Eli jopa 5-? päivää käytetään normaalin kiinteän ruuan ääreen palaamiseen. Ramadanissa taas henkilö voi nousta halutessaan (ja muslimi kaverini mukaan näin moni yleensä tekeekin) tankkaamaan itsensä täyteen ennen auringon nousua ja samoin kun aurinko on laskenut: tankkaaminen voi jatkua. Siis kyseessä on yksi kellonympärys kerrallaan ilman ruokaa ja vettä. Tämä toistetaan käsittääkseni 30 kertaa. Ramadanissa ei myöskään suoriteta suolihuuhtelua, jolla ns. oikeassa paastossa huuhdellaan ruuan jätteet/kuona-aineet pois, jotka muuten voisivat pahimmillaan aiheuttaa vaaran suolistossa.

Tiedän, että Ramadanilla on yhteisöllinen merkityksensä, muslimeja yhdistävänä tekijänä. En siis vähättele sitä tapahtumana. Haluaisin vain tietää, voiko 30 kertaa aamusta iltaan toteutettu syömättömyys olla paastoamista? Vai onko sanalle vain niin täysin erilaiset määritelmät lännessä ja maissa joissa islam asettaa normit?

Kiitos.

Vastaus

Sanojen merkitykset muuttuvat aikojen kuluessa. Toisaalta kielestä toiseen käännettäessä ei aina ole käytössä täsmällistä vastinetta vaan usein joudutaan tyytymään merkitykseltään likiarvoisiin sanavalintoihin.
Sana 'paasto' on ollut kirjakielessämme käytössä aina eli ensimmäinen merkintä siitä on Mikael Agricolalla. Hän ei tietenkään ole sanaa keksinyt, vaan saanut sen jo valmiina. Erilaiset paastomääräykset säätelivät keskiaikana kristittyjen elämää niin läntisen roomalaiskatolisen kuin itäisen ortodoksisen kirkonkin piirissä. Normaalisti tällainen ruokapaasto ei ollut täydellinen, vaan se sisälsi enimmäkseen syötävän määrän vähentämistä ja joistakin ruokalajeista (lähinnä lihasta) luopumisen. Uskonnollisesti perusteltuun paastoon liitettiin kuitenkin ruokamääräysten lisäksi muutakin, esim. seksuaalista pidättyväisyyttä, kielenkäytön kurinalaisuutta ja laupeuden tekoja lähimmäisen hyväksi. Uskonnollisen paaston ensisijaisena tavoitteena ei ollut terveyden vaaliminen vaan hengellisen elämän syventäminen ja valmistuminen pyhyyden erityisen syvälliseen kokemiseen. Kristillisten paastomääräysten laatijoille on ainakin periaatteessa täytynyt olla tuttu profeetta Jesajan muinainen opetus (Jes. 58:6-7): "Toisenlaista paastoa minä odotan: että vapautat syyttömät kahleista, irrotat ikeen hihnat ja vapautat sorretut, että murskaat kaikki ikeet, murrat leipää nälkäiselle, avaat kotisi kodittomille, vaatetat alastoman, kun hänet näet, etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi" (tai kuten harvat lukutaitoiset suomalaiset saattoivat lukea 1500-luvulla Agricolan suomennoksena: "Mutta teme ombi se pasto/ ionga mine wloswalitzen/ Laske ne wallalens iotcas wärydhella sitonut olet. Päste ne irdhalle iotkas raskautat. Laske ne wapahaxi/ iotcas adhistat. Poisota caikinainen Coorma. Taita nijlle Isouille sinun Leipes. Ja ne Radholiset/ wie hooneses. Jos sine iongun Alastoman näet/ nin waatitze hende/ Ja ele sinun Lihas ylencatzo").
'Paasto'-sanan sisältö on siis vaihdellut aikojen kuluessa eri kulttuureissa ja Suomessakin. Uskonnollisessa julistuksessa on haluttu korostaa, että ruoasta ja juomasta pidättyminen on vain ulkoinen ja pinnallinen osa todellisesta paastosta.
Sanan suomalaisenkin historian valossa on aika vaikea sanoa, mikä olisi oikea paasto. Näkemys, jossa paasto mielletään lähinnä terveydellisistä syistä tapahtuvaksi ruoasta pidättymiseksi, on vain yksi tulkinta eikä kovin vanhakaan.
Islamin opin mukaisen paastonkin noudattaminen vaatii varmaan tiukkaa itsekuria, onhan ainakin täällä pohjoisessa kesällä pitkä päiväsaika.

Koraanin paastoperiaatteet sisältyvät 2. suuran jakeisiin 183-187, joista yksi käännös
http://www.islamopas.com/koraani/002.htm

Kommentit (0)

Vastauksesi