Hei! Mistä mustikka on saanut nimensä? Monessa muussa kielessä mustikan nimi...

Hei! Mistä mustikka on saanut nimensä? Monessa muussa kielessä mustikan nimi...

Vastaus

Sinertävänmustalla metsämarjalla, joka tunnetaan suomessa nimellä 'mustikka' (Vaccinium myrtillus), on vastaavia nimityksiä myös suomen sukulaiskielissä: mussikka (karjala), mústik (vepsä), musikaz (vatja), mustik (viro) ja muskõz (liivi). Sana on johdos adjektiivista 'musta'. Suomen kirjakielessä mustikka-sana tavataan ensi kerran vuonna 1644. Totta on, että germaanisissa kielissä mustikka on tulkittu enemmän siniseksi kuin mustaksi: blueberry (am. englanti), blåbär (ruotsi) ja blaubeere (saksa). Romaanisten kielten mustikka-sanat taas eivät ota kantaa marjan väriin: myrtille (ranska), arándano (espanja), mirtillo (italia) ja airela (portugali).

Miksi sama marja sitten nähdään erivärisenä? Mustikkahan on musta marja, jota peittää ultraviolettia heijastava vahapeite. Tämä saa sen näyttämään ihmisen (laji jonka näkökyky on rajoittunut verrattuna esim. lintuihin) silmissä sinertävältä. Mustikoita syöville rastaille ja metsäkanalinnuille, kuten teerille, marjat ovat aidosti ultravioletinvärisiä. Ihminen ei sitä väriä havaitse. Mutta linnuille UV-säteilyn ja mustikan pinnalla olevan vahakerroksen vaikutuksesta marjat erottuvat selkeästi pyöreämuotoisten lehtien ja varjojen muodostamasta näkökuvasta. Tästä hyötyvät sekä marjat että linnut. Linnut löytävät helposti ravintoa ja mustikan siemenet leviävät laajalti uusille kasvupaikoille lannoitteen kera. Jos vahakerroksen hankaa pois, mustikka näyttää selvästi mustalta. Kokeissa on todettu, että linnut löytävät helpommin marjat, joissa UV:a heijastava vahapeite on tallella. Eri kielten siniseen ja mustaan viittaavat nimet selittynevät sillä, että joskus mustikka näyttää siniseltä ja joskus mustalta. Linnut tuskin viittaisivat kumpaankaan väriin, koska epäillään, että niille mustikka näyttää väriltä, jota me kutsuisimme violetinpunaiseksi (magenta).

Mainittakoon vielä, että naisen nimenä käytössä oleva Sinikka ei ole mikään vanha vaihtoehtoinen nimitys mustikalle, vaan nimen keksi Eino Leino Lallin tyttärelle näytelmässään ”Lalli” (1907).

Lähteet:
Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja (WSOY 2004)
NetMot-sanakirjasto (käytössä kirjaston koneilla)
Kustaa Vilkuna: Etunimet (Otava, 2003)

Näissä teoksissa tarkemmin eläinten näköaistista ja ultravioletista:
Huttunen: Värit pintaa syvemmältä (WSOY 2005). s. 150-161
Viitala: Inhimillinen eläin, eläimellinen ihminen (Atena 2003) s. 29-39

Kommentit (0)

Vastauksesi