Hei, mikä sanan "avioliitto" etymologia on?

Hei, mikä sanan "avioliitto" etymologia on?

Hei, mikä sanan "avioliitto" etymologia on? Ja miten kauan Suomessa on puhuttu pariskunnan julkisesta (vahvistetusta?) suhteesta avioliittona? Jos ilmaisu on kohtuullisen tuore, minkälainen menettely/termistö on ollut aikaisemmin käytössä?

2 vastausta

Nykysuomen etymologisen sanakirjan mukaan:

Suomen kielessä sana avioliitto on ensi kertaa mainittu Maskun Hemmingin virsikirjassa vuonna 1605. Nimityksellä avio on likimääräinen vastine eräissä sukulaiskielissä, esim. inkeroisen aivoi-, viron abi- ja livin a'b-. Nämä eivät esiinny itsenäisinä sanoina vaan erilaisten yhdyssanojen alkuosina samaan tapaan kuin suomenkin avio-sana useimmiten. Sanan alkuperä on kiistanalainen. Sitä ovat useat tutkijat pitäneet germaanisena lainana, joka olisi alun perin tarkoittanut lakia tai normia, mutta todennäköisempänä on kuitenkin pidetty selitystä, jonka mukaan avio olisi johdos samasta omaperäisestä ava-vartalosta, josta on muodostettu myös verbi avata. Tämän selityksen mukaan avioliitto olisi siis avoin, julkinen liitto. Suomen kirjakielessä avio sekä aviopuolisoa merkitsevänä itsenäisenä sanana että useiden yhdyssanojen alkuosana esiintynyt Agricolasta alkaen. Esimerkiksi aviomies, aviovaimo, aviovuode ja aviolapsi ovat kuuluneet Agricolan sanavarastoon.

Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki: WSOY, 2004
http://www.helmet.fi/record=b1691913~S9*fin

Ruotsin valtakunnassa (johon Suomi tuolloin kuului) määräsi vuoden 1734 laki avioliiton päättämisen kirkollisella vihkimisellä pakolliseksi. Aikaisemmin se oli ollut Suomessakin yksityinen, rituaalinen toimitus jossa sukujen merkitys oli suuri. Vuodesta 1917 lähtien on Suomessa ollut toisena vaihtoehtona siviilivihkiminen, jonka toimittaa maallinen viranomainen. Siviilivihkiminen on useissa maissa ainoa oikeudellisesti tunnustettu avioliiton päättämismuoto. Itsenäisessä Suomessa annettiin avioliittolaki 1929, ja se astui voimaan 1930. Viimeksi sitä muutettiin tuntuvasti 1987 (tuli voimaan 1988).

WSOY:n Facta-tietopalvelu
http://www.facta.fi

Kommentit (1)
Sanan "avioliitto" etymologiasta: Kaisa Häkkisen Nykysuomen etymologisen sanakirjan selit... Sanan "avioliitto" etymologiasta: Kaisa Häkkisen Nykysuomen etymologisen sanakirjan selityksessä on virhe. Sen mukaan viron "abi" esiintyy vain yhdyssanojen alkuosissa kuten myös suomen "avio" esiintyy. Viron "abi" (= apu) esiintyy kyllä itsenäisenä sananakin, esim. abi anda (= antaa apua), abi paluda (= pyytää apua), abiks olla (= olla avuksi), vastastikune abi (= keskinäinen apu), muutamia esimerkkejä mainitakseni. "Avioliitto" on viroksi "abielu". Koska "abi" tarkoittaa "apu" ja "elu" tarkoittaa "elämä", olisi ajateltavissa, että myös suomen "avio-" pohjautuisikin sanaan "apu" ja verbiin "auttaa" eli "avittaa" eikä verbiin "avata". Näin ollen "avioliitto" olisi liitto, joka perustuu (keskinäiseen) apuun. Ja ehkä suomen sanalla sanalla "avioliitto" on sittenkin kristillinen alkuperä, Raamatun 1. Moos. 2, 18 mukaisesti, jossa mainitaan Jumalan sanoneen Eevan luodessaan: "Ei ole ihmisen hyvä olla yksinänsä, minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva."
12.5.2013 00:25 Pekka Peltonen 0
19.02.201510:56
94
94

Suomen kielen avio sana on mielelestäni samaa juurta kuin auttaa apu, avu, avittaa, koska Jumala loi Adamille Eevan Aadamille avuksi tämän yksinäisyydessä. Kumpikin puoliso täydentää toistaan, joten he ovat kumpikin toisilleen avuksi aviossa ollessaan.

 

Kommentit (0)

Vastauksesi