Hautajaiset

Hautajaiset

Kun sanotaan että elämä maapallolla loppuu niin ihminen siirtyy taivaaseen henki/sielu heti kuoleman jälkeen, niin miksi hautajaisissa sitten pappi lukee siunauksen lopussa "Maasta sinä olet tullut, maaksi sinun pitää jälleen tulla. Jeesus Kristus, Vapahtajamme, herättää sinut viimeisenä päivänä." Miksi sitten puhutaan herättämisestä viimeisenä päivänä jos nousu taivaaseen on jo tapahtunut?

Vastaus

Raamatusta voi löytää perusteita molemmille molemmille näkemyksille, ehkä useammillekin. Aiheeseen liittyviä raamatuntekstejä löytyy Kirkollisten toimitusten kirjan Hautaan siunaamisliturgiasta

http://www.evl.fi/kkh/to/KJM/toim-kirja/05a_hautaan_siun.pdf

Kristinusko syntyi vanhatestamentillis-juutalaiselta perustalta. Vanhan testamentin ajan tuntijoiden mukaan juutalaisuus ei varsinaisesti tuntenut sellaista näkemystä, että ihminen olisi eräänlainen ruumiin ja sielun/hengen yhdistelmä. Luomiskertomus opetti, että ihminen oli jakaantumaton kokonaisuus (1. Moos. 2:7 "Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieramiinsa elämän hengen, ja niin IHMISESTÄ TULI ELÄVÄ SIELU", vuoden 1938 Kirkkoraamatun mukaan) . Tältä pohjalta ajatellen siunaussanojen ("NN, maasta sinä olet tullut, maaksi sinun pitää jälleen tulla, Jeesus Kristus, Vapahtajamme, herättää sinut viimeisenä päivänä") sisältämä tulkinta on johdonmukainen. Viimeisenä päivänä tapahtuva kuolleiden ylösherättäminen olisi siis eräänlainen todellinen uusi luomistyö. Sen sijaan ajatus taivaasta vainajan sielujen tyyssijana sopii tähän kuvioon huonosti.

Vanhan testamentin aikaan toisaalta saatettiin kuitenkin ajatella myös, että kuolleet jatkoivat jonkinlaista varjoelämää pimeydessä, tuonelassa (esim. Job 17:13-16, Ps. 88:11-13), jossa ei toivoa ollut. Ylösnousemususkon arvellaan tulleen Vanhan testamentin juutalaisuuteen sangen myöhään, selvin vihje sellaiseen, Dan. 12:2, lienee peräisin vasta 100-luvun puolivälistä ennen Kristusta. Uudesta testamentista tiedämme, että myös osa Jeesuksen  juutalaisista aikalaisista torjui kuolleista ylösnousemisen mahdollisuuden (esim. Mark. 12:18).

Siihen Uuden testamentin sisältämään ylösnousemususkoon ja -toivoon, jota kristillinen hautauskin haluaa julistaa, sisältyy ajatus, että viimeisenä päivänä herätetty on sama henkilö kuin täällä ajassa kerran kuollut. On siis osoittautunut johdonmukaiseksi ja tarpeelliseksi olettaa, että vainaja on jossain tietoisessa 'välitilassa' ennen lopullista ylösnousemusta.

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon Katekismus (hyväksytty vuoden 1999 kirkolliskokouksessa) selittää asiaa seuraavasti (Uskontunnustuksen selitys, kohta 23): "Kuoleman hetkellä joudumme luopumaan Jumalan meille antamasta ajallisesta elämästä. Pahan tuhovoimat tuntuvat voittavan meidät. Ruumiimme hajoaa, mutta sielu odottaa ylösnousemuksen päivää, jolloin elävät ja kuolleet kootaan Jumalan eteen tuomiolle.Kristukseen uskovalle kuolema on portti tulevaan elämään. Voimme jättäytyä turvallisesti taivaallisen Isämme käsiin, sillä Kristus on jo voittanut kuoleman. Jumalan Poika on jo noussut kuolleista ennen meitä. Mekin saamme uuden, kuolemattoman ruumiin, jonka esikuva on Jeesuksen ylösnousemusruumis. Näin Jumalan alkuperäinen luomistahto toteutuu meissä."

Varhaisempi Kristinoppi (hyväksytty vuoden 1948 kirkolliskokouksessa) opetti vastaavasti (kohta 107 "Iäisyyden rajalla"): "Kuolemassa ruumis ja henki eroavat toisistaan. Ruumis tulee maaksi jälleen, mutta henki odottaa Kristuksen tulemisen päivää. Vanhurskaille tämä odotus on rauhaa ja Jumalan läheisyyttä, jumalattomille vaivaa ja tuomion odotusta.Kristus päästää omansa kuoleman kammosta. Kuolema on heille tie elämään, ja heidän hautansa on Kristus pyhittänyt lepokammioksi."

On arveltu, että ajatus ihmisestä katoavan ruumiin ja katoamattoman  sielun/hengen yhdistelmänä olisi tullut kristilliseen ajatteluun nimenomaan antiikin kreikkalaisesta filosofiasta, juutalaisuushan ei sitä ainakaan kovin selvästi opettanut.

Tavallisille siunaussanoille ("Maasta olet sinä tullut...") on Kirkollisten toimitusten kirjassa myös vaihtoehtoja (kohta 9):

"NN (etunimet),maan tomua sinä olet,maan tomuun sinä palaat. Jeesus Kristus, Vapahtajamme, herättää sinut viimeisenä päivänä."

tai

"NN (etunimet),Herra antoi,Herra otti. Kiitetty olkoon Herran nimi. Jeesus Kristus, Vapahtajamme, herättää sinut viimeisenä päivänä."

tai

"Katoavaisuudessa kylvetään. Katoamattomuudessa herätetään. Jeesus Kristus on ylösnousemus ja elämä."

Vuoden 1999 Katekismus

http://www.evl.fi/katekismus/

Vuoden 1948 Kristinoppi

https://armonalla.wordpress.com/2013/11/13/suomen-evankelis-luterilaisen-kirkon-kristinoppi-1948/

 

 

 

 

 

Kommentit (0)

Vastauksesi