Haluaisin tietää millaisia rahoja ja maksuvälineitä Suomen...

Haluaisin tietää millaisia rahoja ja maksuvälineitä Suomen...

Haluaisin tietää millaisia rahoja ja maksuvälineitä Suomen suuriruhtinaskunnassa oli 1890-luvulla käytössä tavallisten ihmisten elämässä
ja minkä arvoisia ne olivat esim. suhteessa työmiehen palkkaan. Minkä arvoinen oli esim. hopearupla?
Sen tiedän että esim. isommissa kaupoissa, kuten talokaupoissa hinta määritettiin ruplissa.

Vastaus

Suomen suuriruhtinaanmaa oli saanut oman rahan 1860-luvun puoliväliin mennessä ja rahayksiköt olivat markka ja penni (asian valmistelun aikana oli markalle ehdotettu myös sellaisia nimityksiä kuin taalari, sataikko, heljo, helkka, suomo, valio, julkio, kauni, kölkkä, lopo ja suppu). Rahaolojen perustana 1800-luvun viime vuosikymmeninä oli vuonna 1877 annettu rahalaki, joka periaatteessa lähti siitä, että markka ja penni olivat ainoat käytettävät rahat. Koska asia oli poliittisesti arkaluontoinen, ei Venäjän rahan käyttöä täysin kuitenkaan haluttu torjua. Rahalain myötä Suomi siirtyi kultakantaan kun Venäjä oli vielä kaksi vuosikymmentä hopeakannassa. Vuonna 1877 oli päätetty, että hopearahaa oli edelleen otettava yksittäisessä maksutapahtumassa vastaan 10 mk tai 2,50 ruplaa (tämä oli ollut hopeamarkan ja -ruplan suhde, eli yksi hopearupla oli 4 markkaa). Osana Venäjän yhtenäistämispolitiikkaa myös rahajärjestelmäämme ruvettiin kytkemään Venäjän yhteyteen. Asian valmistelua varten perustettiin v. 1890 erillinen komitea, mutta sen työ ei tuottanut oleellisia muutoksia. Sen sijaan senaatti antoi hallitsijan määräyksen mukaisen julistuksen 14.8.1890, jolla valtion ja kuntien laitokset velvoitettiin ottamaan vastaan Venäjän rahaa (harvinaisia kultaruplia, seteleitä, hopea- ja kuparirahaa: seteleitä rajattomasti, hopea- ja kuparirahaa 3 ruplaan asti aika-ajoin vahvistettavan virallisen kurssin mukaan. Vuosikymmenen lopulla, kun Venäjäkin oli kultakannassa, yhdenmukaistamispaineet lisääntyivät. Niiden ensiaskeleena oli venäläisten rahojen käyttömahdollisuuksien laajentaminen
Suomessa. Luonnollisestikin yksityishenkilöillä oli kaiken aikaa ollut mahdollisuus sopia kaupoista myös Venäjän rahoilla.

Tuon ajan rahan ostovoimasta voi löytää eri lähteistä hajatietoja. Rahamuseon sivulla (http://www.rahamuseo.fi/multi_laskuri.html ) löytyy mm. tieto, että v. 1895 sahatyömiehen tuntipalkka oli 0,26 mk (työaika oli tavallisesti 9 tuntia ja työviikko kuusipäiväinen), voikilo maksoi 1,02 mk, 2. luokan junalippu Helsinki-Hämeenlinna maksoi 6,80 mk.

Lisää tietoja voi löytää esim. historiallisesta sanomalehtiarkistosta, jossa suomalaiset sanomalehdet ovat luettavissa vuoteen 1890 asti,http://www.kansalliskirjasto.fi/kokoelmatjapalvelut/digitaalisetkokoelma.... Samoin netistä löytyy 1890-luvun Teollisuushinnastoja, http://www.kansalliskirjasto.fi/kokoelmatjapalvelut/digitaalisetkokoelma....

KIRJALLISUUTTA:

Nevanlinna, E.
Suomen rahalaitos jälkeen vuoden 1809.
Teoksessa Oma maa : tietokirja Suomen kodeille 4. nidos. - WSOY, 1909.

Suviranta, Br.
Suomen raha.
Teoksessa Oma maa : tietokirja Suomen kodeille 10. - Uusi laitos. - WSOY, 1961.

Pipping, Hugo E.
Kultakannan turvissa : Suomen Pankki 1878-1914. - Suomen Pankki, 1969.

Kommentit (0)

Vastauksesi