Eugen Schauman, hirviö vai sankari?

Eugen Schauman, hirviö vai sankari?

Oliko Eugen Schauman hirviö vai sankari? Oliko Bobrikovin ampuminen oikeutettua? Tulisiko meidän moralisoida Eugen Schaumania tämän teosta? Olisko ollut parempi jos Bobrikovia ei olisi ammuttu?

3 vastausta

Eugen Schaumanin teon oikeutuksesta ja tarkoituksenmukaisuudesta on aina esitetty päinvastaisia näkemyksiä. Arviot liittyivät alusta alkaen erimielisyyksiin siitä, mitä politiikkaa suomalaisten tuli noudattaa venäläisen keskusvallan kasvavien vaatimusten edessä.

Perustuslailliset vaativat tiukasti, että laittomiksi katsottaviin toimenpiteisiin ei pitäisi missään tapauksessa suostua. Äärimmäistä linjaa edustivat aktivistit, jotka olivat valmiita aseelliseenkin vastarintaan. Schaumanin voi katsoa olleen lähellä aktivisteja. Hän oli perillä joistakin Bobrikovin murhahankkeista mutta vakuutti jäähyväiskirjeissään toimineensa yksin. Murhatutkimuksissakaan, joista venäläiset vastasivat, ei minkäänlaista salaliittoa onnistuttu paljastamaan.  
Näissä piireissä Schaumanin teolla oli eniten ymmärtäjiä ja hyväksyjiä. Aikalaiset kertovat, että monet henkilöt osoittivat peittelemätöntä iloa Bobrikovin kuoleman johdosta. Kun maan olot vapautuivat vuoden 1906 aikana, saatettiin Schaumanin uudelleen hautaaminen Porvoossa järjestää suurena julkisena kansallisena juhlana.  

Myöntyväisyyslinja arvioi, että Suomen voimavarat eivät riittäisi täydelliseen voimainkoetukseen Venäjän kanssa. Sen vuoksi tulisi olla joustavia, jotta voitaisiin pelastaa ainakin jotakin. Myöntyväisyyslinjan johtavat edustajat olivat lisäksi suomalaisuuspolitiikan edustajia (ns. vanhasuomalaiset), he arvelivat, että tilanne tarjoaisi edellytykset ruotsin kielen lopulliseksi syrjäyttämiseksi johtopaikaltaan. 
Bobrikovin murhaan otettiin kantaa jo tuoreeltaan vanhasuomalaisten pää-äänenkannattajassa Uudessa Suomettaressa. "Rikos on aina rikos, mitkään tarkoitukset eivät voi sitä muuksi muuttaa. Ja yli kaiken mieletön on se, joka Suomen kansan vaikeassa asemassa luulee rikoksen ja väkivallan vievän muuhun kuin koko kansamme perikatoon - - Sen vuoksi tahdomme tämän kansan päältä poistorjua osallisuuden siihen inhottavaan ja törkeään rikokseen, joka täällä eilen tapahtui--." Tämän pääkirjoituksen kirjoittaja, J. K. Paasikivi, arvioi 1950-luvulla julkaistuissa muistelmissaan, että sana 'inhottava' oli huonosti valittu, sillä hän ei halunnut enää kyseenalaistaa Schaumanin isänmaallisia motiiveja ja ilman muuta totesi "että Bobrikov kuului pahoihin vallanpitäjiin."

Paasikiven ja hänen puoluelaistensa kannanotto vuonna 1904 perustui siihen, että he pelkäsivät murhasta koituvan Suomelle vakavia seuraamuksia. Tosiasiassa valtakunnallinen yhdenmukaistamispolitiikka hellitti jo vuoden 1904 toisella puoliskolla. Muutoksen syynä ei välttämättä kuitenkaan ollut Bobrikovin murhassa ilmi tullut suomalaisen vastarinnan pelko. Venäjä oli nimittäin helmikuusta 1904 alkaen käynyt Kauko-idässä sotaa Japania vastaan ja tämän sodan tappiollinen kulku horjutti vakavasti Venäjän hallituksen arvovaltaa koko valtakunnan alueella.

Venäjän vaikutusvaltaisissa piireissä oli paljon niitä, jotka alusta lähtien olivat pitäneet suoraviivaisia menetelmiä soveltavaa ja yhteistyökyvytöntä Bobrikovia mahdollisimman sopimattomana henkilönä edustamaan Venäjän valtakunnallista intressiä Suomen suuriruhtinaskunnassa. Suomalaisethan olivat lähtökohtaisesti lainkuuliaisia ja hallitsijaansa syvästi kunnioittavia alamaisia. Schaumankin oli jäähyväiskirjeessään painottanut, että hänen tekonsa ei ollut suunnattu keisaria tai valtakuntaa vastaan, hän oli vain halunnut tuoda huonosti informoidun hallitsijan tietoon, että vastuuttomat alueelliset hallitusmiehet olivat törkeästi väärinkäyttäneet tämän luottamusta. Tiedetään esim. että Nikolai II.n äiti, leskikeisarinna Maria Feodorovna, jolla oli paljon myönteisiä kokemuksia suomalaisista, suostui murhan jälkeen lähettämään osanottonsa halveksumansa Bobrikovin omaisille vasta poikansa painostuksen jälkeen. 

Bobrikovin murhan satavuotispäivää ei muistaakseni vietetty Suomessa vuonna 2004 kovinkaan virallisesti tai näkyvästi. Luultavasti laajalti myönnetään, että ei ole ihan helppo tehdä eroa sen ja nykyajan uutisten kuvaamien terroritekojen välillä. Ne aikalaiset ja nykyihmiset, jotka Schaumanin tekoa ymmärtävät, mielellään muistuttavat että hän ainakin huolellisella paikanvalinnalla varmisti sen etteivät sivulliset vahingoittuneet ja myös toimeenpani tuomionsa surmaamalla itsensä.    

 

Schaumanin kirjeen suomennos
http://www.helsinki.fi/historiallisethumanistit/schaumanin_kirje.html 

Polvinen, Tuomo
Valtakunta ja rajamaa : N. I. Bobrikov Suomen kenraalikuvernöörinä 1898-1904. - WSOY, 1984

Zetterbeerg, Seppo
Viisi laukausta senaatissa : Eugen Schaumanin elämä ja teko. - Otava, 1986        

 

Kommentit (0)
29.07.201911:46
15449
7

Kirjaston vastauksessa siis todettiin mm., että "Bobrikovin murhan satavuotispäivää ei muistaakseni vietetty Suomessa vuonna 2004 kovinkaan virallisesti tai näkyvästi"

Muistikuva on melkoisen epätarkka, sillä Suomen tuolloinen (2004) valtionjohto tuomitsi yksiselitteisesti Schaumanin sadan vuoden takaisen murhatyön. HS 15.6.2004:

Valtioneuvoston nykyinen isäntä, pääministeri Matti Vanhanen ei näe Schaumanin teossa mitään hyvää.

"Nykymittapuulla se oli puhdas poliittinen terroriteko, ja täysin tuomittava", Vanhanen luonnehtii.

"Osa koki sen aikanaan sankariteoksi, mitä se ei kuitenkaan ole. Samanlaistahan näkee nyt ympäri maailmaa. Murhia saatetaan juhlia." Valtio tai valtioneuvosto ei tapaus Bobrikovia muistele eikä juhli.

Asiaa tuli kuitenkin mietittyä, Vanhanen kertoo.

"Vuosi sitten kesällä valtioneuvoston portaita noustessani kiinnitin huomiota plakaattiin ja päivämäärään, että tulossa on satavuotistapahtuma. Ilmoitin, että tätä ei juhlita."

Kommentit (1)
On outoa, että kirjastonhoitaja joutui 3.6.2016 turvautumaan omiin muistikuviinsa siitä,... On outoa, että kirjastonhoitaja joutui 3.6.2016 turvautumaan omiin muistikuviinsa siitä, vietettiinkö 16.6.1904 tehdyn murhan satavuotispäivää "virallisesti tai näkyvästi" kesäkuussa 2004. Kirjaston henkilökunnalla oli kyllä vuonna 2016 käytettävissään vuoden 2004 sanomalehtiä, joista asian olisi voinut tarkistaa. Vanhemmista kysy.fi-vastauksista ilmenee mm., että sähköinen Sanoma-arkisto oli kirjastohenkilökunnan saatavilla ainakin jo 2010-luvun alussa.
30.7.2019 09:51 Sten Borg 11977
30.07.201915:11
5137
4

Bobrikov oli terroristi samoin kuin suomalaisen prokuraattorin Eliel Siosalon-Soinisen 1905 murhannut Lennart Hohenthal. Prokuraattorin virkaa vastaa nykyään oikeuskansleri.

Kommentit (0)

Vastauksesi