Etelänmatkat 70-luvulla

Etelänmatkat 70-luvulla

Suvun vanhempi polvi väittää että 70-luvulla sinkut matkustivat yksin etelään mies tai naipaikoilla, samoin Ruotsinlaivoilla oli vastaavia hyttipaikkoja. Onko tämä totta vai tarua?
Entä oliko Keihäsmatkoilla ihan omat (ei siis vuokratut/liisatut tms) lentokoneet ja henkilöstö niihin? Mitä niille koneille ja ihmisille tapahtui Konkurssin jälkeen?

5 vastausta

1970-luvulla ja myöhemminkin oli varsin yleistä, että valmismatkoilla hotellista tai laivamatkoilla saattoi varata mies- tai naispaikan (edelleenkin esimerkiksi VR:n makuuvaunuista voi varata nais-tai miespaikan). 1970-luvun alussa Keihänen oli Suomen suurin matkanjärjestäjä. Keihäsmatkalaisia lennätettiin Finnairin koneilla.  Vuosina 1967 -1968 Keihäsmatkalaisia lennätettiin ainakin Malagaan ruotsalaisen Internord tilauslentoyhtiön koneilla.

Keihäsmatkoilla oli myös oma lentoyhtiö Spearair, joka omisti kaksi DC-8 lentokonetta. Yhtiö perustettiin vuonna 1971 ja osakkaana Kalevi Keihänen, Tuovi Keihänen ja Urpo Lehtinen (po. Lahtinen, ks alla oleva kommentti). Lentäjät ja tekninen henkilökunta tulivat muista suomalaisista lentoyhtiöistä. Lentoemännät palkattiin pääasiassa alan ulkopuolelta. Lentokoneet ostettiin käytettynä Yhdysvalloista. Ensimmäinen kone, DC-8-32, saapui Suomeen vuonna 1972 ja sai nimekseen "Härmän jätkä" (rekisteritunnus OH-SOA). Toinen kone sai nimekseen Härmän Mimmi (rekisteritunnus (OH-SOB). OH oli Suomen kansallistunnus ja kolme muuta numeroa kertoivat mikä koneyksilö oli kyseessä. Koneiden minimi miehitys oli kaksi lentäjää, lentomekaanikko ja neljä lentoemäntää tai stuerttia. Lentohenkilökunnan virkapuvut suunnitteli Maj Kuhlefelt. Oma huoltohalli koneille valmistui Helsinki-Vantaalle vuonna 1973.

Keihäsmatkat jätti konkurssihakemuksen 4.5.1974. Samalla konkurssiin meni myös Spearair, jonka koneet olivat saaneet lentokiellon. Yhdeksi velkojaksi jäikin lentokoneiden myyjä- ja luotonvälitysyhtiö Boreas Corporation. Yhtenä syynä konkurssiin oli öljykriisi. Lentokoneiden lopullista kohtaloa en onnistunut jäljittämään, mutta Helsingin Sanomien (16.5.74) mukaan Spearairin henkilökunta sanottiin irti. Konkurssiprosessi kesti yli kymmenen vuotta ja lopuksi Keihänen sai takaisin osan jo maksamistaan rahoista.

 

Kommentit (0)
22.08.201722:42
13532
46

Nettitiedon mukaan Härmän Jätkän olisi  ostanut elokuussa 1974  Concare Aircraft Leasing Corporation. Koettuaan omistajanvaihdoksia ja toimittuaan konvertoinnin jälkeen rahtikoneena entinen OH-SOA olisi romutettu 2005 Ecuadorissa kunniakkaan 44.3 vuoden palveluksen jälkeen. Se oli luonnollisesti ristitty uudelleen ja jossain vaiheessa saanut nimekseen Southern Cross.

Mimmistä en ennättänyt hakea tietoja, sillä Planespotters -sivusto ohjaa enemmän hakuja tehneen kirjautumaan, enkä halua kirjautua tällä hetkellä minnekään uusille sivuille. Se, joka kaipaa Mimmin seikkailuista tietoja, voinee kirjautua ja tutkia tilannetta itse. Kiinnostavat ja huolellisesti tehdyt sivut. Lentokoneiden menneisyyden tutkiminen näyttää olevan yleinen ja pidetty harrastus - siihen liittyviä sivustoja on runsaasti. Kirjautumisvaateita muuallakin.

Kommentit (0)
22.08.201723:59
13532
30

Lisäys Mimmin kohtaloon eri ilmailuharrastajien sivulta:

Entinen OH-SOB joutui National Airlines-yhtiölle 1974. Se oli käytössä amerikkalaisella McCulloch-yhtiöllä, eri lentoyhtiöillä Pakistanissa, Egyptissä, Tunisiassa ja palasi välillä Overseas National Airwaysille ja sitten Saudi-Arabiaan, jossa se on merkitty varastoiduksi 1980. Myöhemmin se jostain syystä purettiin osiin, ja osa siitä on Saudi-Arabiassa Jeddan kaupungissa lasten leikkikentällä.

Kommentit (0)
17.08.201721:42
2735
28

Vielä 80-luvulla kävin monta kertaa reissussa varaten nais-paikan. Siinä oli sellainen ongelma, että koska joutui ventovieraan kanssa samaan huoneeseen, niin aina ei ihan synkannut. Toisaalta, jos kävi hyvä tuuri niin saattoi saada huoneen yksin jos ei ollut parillista määrää nais-paikan varanneita.

Kommentit (0)
23.08.201722:56
3792
27

Kolmas Spearairin omistaja on tainnut olla lehtikeisari Urpo Lahtinen.

Siis ei Helsingin kaupunginkirjaston ilmoittama Urpo Lehtinen.

Kommentit (0)

Vastauksesi