Eri kielissä on sanontoja miltei joka lähtöön, joka tilanteeseen.

Eri kielissä on sanontoja miltei joka lähtöön, joka tilanteeseen.

Eri kielissä on sanontoja miltei joka lähtöön, joka tilanteeseen. Mitä suomeksi sanotaan seuraavissa tilaisuuksissa, vaikka kyseessä olisi vanhentuneita muotoja, vakiintuneita tai sitten ei? (Voidaan jättää pois ne yksinkertaiset muodot kuten “hyvää ... ja pyhän nimi partitiivissa”, kiitos jne. Voidaan myöskin ryhmittää tiettyjä tilanteita). Miksi sanotaan ja mitä siihen vastataan.

Viikonlopuksi
Pyhäpäiväksi
Lomaksi
Matkalle lähtijälle
Matkalta tulijalle
Uuden vaatekappaleen saajalle
Saaja antajalle
Antaja saajalle

sitten:
Adventinaluksi
Helatorstaiseksi evankelis-luterilaisille
Helatorstaiseksi ortodokseille
Isänpäiväksi
Itsenäisyyspäiväksi
Jouluksi
Juhannukseksi
Loppiaiseksi
Naisten päiväksi
Palmusunnuntaiksi
Pitkäperjantaiksi
Pyhäinpäiväksi
Pääsiäiseksi evankelis-luterilaisille
Pääsiäiseksi ortodokseille
Uudeksi vuodeksi
Vaapuksi
Ystävänpäiväksi
Äitienpäiväksi

ja vielä:
Eläkkeelle jääminen
Harjannostajaiset
Häät
Istujaiset
Kihlajaiset
Konfirmaatio
Koulun alkajaiset
Kuolema
Lakkiaiset
Läksiäiset
Muistintilaisuudet
Päättäjäiset, potkiaiset
Rippijuhla
Ristiäiset
Seppeleensitojaiset
Syntyminen, synnyttäminen
Tanssiaiset
Tupaantuliaiset
Vastaanottajaiset
Vihkiäiset
Virkaanastujaiset
Väittäjäiset
Ylioppilasjuhlat
Kiitos

Vastaus

Suomalainen kulttuuri ei ole sanallisesti yhtä pitkälle hioutunutta kuin monissa Euroopan maissa. Meillä ei ole pysyviä ilmaisuja, jotka eroaisivat sen mukaan, onko tervehdyksen kohde katolinen, protestantti tai ortodoksi. Toivotamme muslimeillekin "hyvää joulua", ajattelematta sen tarkemmin miten he ehkä sitä viettävät.

On tilanteita, joihin on perusfraasit olemassa. Sellainen on antaminen, siihen kuuluu "ole/olkaa hyvä", johon voi vastata "kiitos". Nykyisin kuulee usein että saaja kiittää ensin ja siihen antaja vastaa "ole hyvä", mutta se on oikeastaan väärin.

Erilaisten juhlapyhien yhteyteen liittyvät toivotukset ovat standardinomaisia, "hyvää" sopii kaikkiin. Joulu voi olla myös "rauhallinen", vappu "hilpeä" tai "hauska". Juhlapyhälistasta puuttu helluntai, siitä on voinut perinteisesti toivottaa "heleätä". Kaikkia juhlia ei Suomessa noteerata lainkaan, lista näyttää aika kirkolliselta.

Meillä ei ole myöskään vakiintuneita erilaisia ilmaisuja uuden vaatteen tai auton hankkijalle. Saatamme todeta, että työtoverilla on nätti paita ja kysyä, onko se uusi.

Erilaiset elämänmuutoksiin kuten ripille, ylioppilaaksi tai eläkkeelle pääsyyn liittyy usein jonkinlainen juhla, ja silloin juhlittavalle toivotetaan onnea. Siinä voi käyttää yksinkertaista muotoa "paljon onnea" tai "onneksi olkoon", eläkeläiselle voi toivottaa paljon hyviä eläkevuosia.

Matkalle lähtijälle toivotetaan hyvää tai turvallista matkaa, palaajalle sanotaan "tervetuloa". Samoin sanotaan kun vieras pyydetään astumaan sisään.

Kaikkiin toivotuksiin voi vastata "kiitos", juhlapyhätoivotuksiin voi vastata toistamalla toivotuksen tai "kiitos sitä samaa".

Suomalaiselle kulttuurille on ominaista sanaton viestintä. Kannattaa katsoa vaikkapa suomalaisia elokuvia, niissä taitaa olla puhumatonta aikaa enemmän kuin puhetta. Sanalliseen viestintään liittyy vahvasti se, miten sanotaan. Äänenpainolla on vähintään yhtä paljon merkitystä kuin sillä, mitä sanotaan.

Jos nyt joku haluaa tervehtiä suomalaisia vaikkapa espanjalaisen kaavan mukaan, siitä ei kukaan ainakaan loukkaannu. Ehkä mekin opimme vielä sujuvasti käyttämään kaikenlaisia kohteliaisuusmuotoja.

Kommentit (0)

Vastauksesi