Ennen vanhaan maataloissa säilöttiin jäätä maakuopassa sahanpuruihin...

Ennen vanhaan maataloissa säilöttiin jäätä maakuopassa sahanpuruihin...

Ennen vanhaan maataloissa säilöttiin jäätä maakuopassa sahanpuruihin peitettynä. Säilyikö jää koko kesän yli pakkasiin vai vain jonkin tietyn ajan? Kuinka suuria lohkareiden piti olla, että ne säilyivät mahdollisimman pitkään?

Vastaus

Jäiden säilömisessähän on kyse ruuan säilymisestä. Ruokaa on yritetty kautta aikain säilöä lukemattomin eri keinoin. Kesällä ja syksyllä kerätyt vihannekset, pyydetyt kalat ja muut ruoka-aineet piti pitää syömäkelpoisena mahdollisimman pitkään, varsinkin talven yli, jolloin maa ja vedet olivat jäässä. Käytetyimpiä säilöntäkeinoja olivat kuivattaminen, hapattaminen, savustaminen ja suolaus. Kylmä talvi helpotti omalta osaltaan ruuan säilymistä.

Kesällä sen sijaan tuoretuotteiden, kuten maidon, lihan ja kalan säilyminen oli kuitenkin lämpimän ilman vuoksi ongelmallista. Erityisen ongelmallista tämä oli tietysti maitotiloilla, joissa oli runsaasti kylmänä pidettävää maitoa odottamassa meijeriin pääsyä. Ihminen ei tietysti jää tällaisten ongelmien edessä neuvottomaksi: Koska jää pitää ruoka-aineet kylminä, alettiin itse jäätä säilöä kesää varten.

Jäiden kerääminen aloitettiin ydintalvella. Paras kuukausi oli helmikuu, jolloin jää oli riittävän vahvaa ja laadultaan parempaa kuin maaliskuussa. Helmikuussa saatiin niin sanottua rautajäätä, joka kesti paremmin sulamista ja josta saatiin parhaiten sahattua säännöllisiä palasia. Jäitä kerättiin pääasiassa järvistä, joista ja lammista, mutta myös merijää soveltui asiaan mainiosti, sillä jäätynyt merivesi on suolatonta.

Jäiden nostaminen oli työlästä puuhaa. Jäät sahattiin irti isoina, n. 30 senttimetriä paksuina paloina. Niiden tuli olla mahdollisimman säännöllisiä, jotta ne voitiin säilyttää tiiviisti liiallisen sulamisen estämiseksi. Sahana käytettiin justeeria, eli kahden miehen käytettävää sahaa. Toisessa päässä, eli veden puolella ei luonnollisesti ollut sahaajaa, vaan sen tilalla käytettiin painoa. Tosin lapsille saatettiin kertoa Näkin olevan toisella puolella vastavetoja tekemässä. Maihin jäät kuljetettiin hevosten avulla.

Maalla taloihin kuului usein kelvollinen jääkellari, jonne jäät varastoitiin. Joskus jäitä säilöttiin latoihin tai riihen lattian alle tehtyyn monttuun tai metsänreunaan. Tärkeintä jään säilymisen kannalta oli se, että jäät olivat aina piilossa valolta maan pinnalla ja peitettynä sahanpuruun.

Otollisin jään säilytystapa oli pyramidin muotoinen kasa, jossa ulkopintaa oli mahdollisimman vähän. Silloin myös sulava vesi pääsi valumaan hyvin pois. Jääkasa tuli latoa mahdollisimman tiiviiksi. Jäätä otettiin kasan päältä, jonka jälkeen kasa oli mahdollisimman hyvin peitettävä.

Parhaimmillaan jäät säilyivät aina lokakuuhun asti, eli reilusti kesän yli.

Kaupungissa oli joissain talouksissa niin kutsuttuja jäälohkarekaappeja, jotka pidettiin viileinä jäälohkareiden avulla. Kaappi edellytti jatkuvaa hoitoa. Jäätä tuli lisätä kolmen päivän välein ja sulamisvesiastia tyhjentää usein. Varakkaan väen taloissa oli oma jäävarasto, josta talonmies toimitti lohkareita kaappeihin. Muut ostivat jäänsä kaupungilta, meijereiltä, olutpanimoista tai maaseudulta.

Sahanpurun käyttämiselle jäiden eristeenä on monta syytä. Ensinnäkin sahanpuru on materiaalina erinomainen. Tämä on todettu ihan lähivuosinakin tehdyissä tutkimuksissa, joissa on vertailtu erilaisten rakennusmateriaalien lämmöneristyskykyä. Sahanpurussa on myös puun luontaisia homeen ja bakteerien torjunta-aineita.

Lisäksi sahajauhoja oli helposti saatavissa. Puita kaadettaessa ja niitä pölleiksi sahattaessa purua syntyi aivan itsestään. Nykyään tällaista sivutuotetta saatettaisiin pitää roskana, mutta ennen löydettiin aina kaikelle käyttöä. Kierrättämistä ei tosiaankaan keksitty 90-luvulla. Ja ekologiasta puheen ollen jäiden säilöminen on energiataloudellisesti varsin kannatettava. Energiaa kuluu lähinnä jäännostoa suorittavien miesten hikoillessa pakkasella.

Jäiden nostaminen alkoi hiipua 1960-luvulla sähköllä toimivien jääkaappien yleistyessä kotitalouksissa. Maitotuotannon puolella asiaan vaikuttivat puolestaan maitotilojen niin kutsuttujen tilatankkien keksiminen, uudet hygieniamääräykset ja kuljetuslogistiikan uusiutuminen. Viimeisimmät jäiden nostot tehtiin 70-luvulla. Tällöin käytössä olivat jo moottorisahat, ja hevosten tilalla traktorit. Valmetilla oli jopa traktori, jossa erityisenä lisävarusteena oli sahauslaite lohkareitten nostamiseen.

Carl Larssonin jäännostoa kuvaava maalaus:
http://www.scandinaviantreasures.com/website1/pages/CLHARV1.htm

Kuvia työvälineistä:
http://www.museum.state.il.us/RiverWeb/harvesting/images/icetools.jpg

Lähteitä:
http://www.uta.fi/koskivoimaa/arki/1918-40/jaanotto.htm
http://www.kylmamuseo.org/jaalohkarekaappi.shtml
http://www.tiede.fi/vanhakeskustelu/ketju.php?id=1410234
http://valtramme.valtra.fi/main/
http://www.rakennusperinto.fi/Hoito/Korjaus_artikkelit/fi_FI/Vanhan_talo...

Kommentit (0)

Vastauksesi