Ei kai elokuvissa tapettavat eläimet ole oikeita eläimiä?

Ei kai elokuvissa tapettavat eläimet ole oikeita eläimiä?

Ei kai joissakin elokuvissa tapettavat eläimet ole oikeita eläimiä? Aidolta vaikuttavat, mutta hirvittää ajatuskin siitä, että elokuvan takia olisi tapettu viaton eläin.

2 vastausta

Nykyään lähes jokaisen elokuvan lopussa lukee (yleensä joko suomeksi tai englanniksi) ”eläimiä ei vahingoitettu tämän elokuvan kuvauksissa”. Tämä pitää eläinoikeusjärjestöjen valvonnan mukaan varsin vaihtelevasti paikkansa. Toisinaan eläimiä saattaa vahingoittua kuvauksissa, mutta niitä ei välttämättä raportoida, mikäli kyse on tapaturmasta. Kaikkia elokuvia ei myöskään valvota. Mutta varsinaiset eläinten kuolemat ovat onneksi lähes poikkeuksetta tehty trikeillä ja kameratempuilla, ja eläinten ruumiitkaan eivät yleensä ole oikeita. Mutta kysyjän huoli on aiheellinen, sillä joissakin elokuvissa eläimiä on tosiaankin tapettu.

Netistä löytyy lista amerikkalaisista elokuvista, missä eläimiä on joko vahingoitettu tai tapettu. Listalla on parisenkymmentä elokuvan nimeä, eli se on todella vähän, kun ajatellaan miten paljon elokuvia Yhdysvalloissa on tehty.

Voisin poimia muutaman esimerkkielokuvan listalta:
Esimerkiksi ensimmäisessä Tarzan-elokuvassa (Tarzan apinain kuningas), viidakon kuningasta esittävä näyttelijä puukottaa oikeasti leijonan hengiltä. Leijona oli ilmeisesti huumattu. Tässä vuonna 1918 tehdyssä filmissä pääosassa ei vielä ollut kaikkien tuntema Johnny Weismuller, vaan tuntemattomampi näyttelijä (Elmo Lincoln).

Eniten eläimiä kuoli vuoden 1925 Ben Hur –mykkäelokuvassa. Kyseisessä elokuvassa kuoli ainakin 100 hevosta. Suurin osa hevosista menehtyi kuuluisassa kilpa-ajokohtauksessa, missä kierretään sotavaunuilla Colosseumia ympäri. Tämä on siis eri elokuva kuin Charlton Hestonin tähdittämä Ben Hur (1959). Siinä elokuvassa eläimiä kohdeltiin paremmin.

Yhden listalla löytyvän elokuvan muistan itsekin (vähän liiankin elävästi). Francis Ford Coppolan ohjaaman Ilmestyskirja. Nyt –leffan loppupuolella teurastetaan varsin julmalla tavalla elävä härkä. Sen kohtauksen katsominen tuntui pahalta.

Lista ei tietenkään ole täydellinen; tehdäänhän muissakin maissa elokuvia. Koko maailman tilannetta on melko työläs selvittää, sillä eläinsuojelulait ja niiden valvonta elokuvissa vaihtelevat maittain. Esimerkiksi Yhdysvalloissa eläinten hyvinvointia elokuvissa ja tv-ohjelmissa valvoo American Humane Association –järjestö. Aina kun kuvataan eläimille mahdollisesti vaarallista kohtausta, järjestön edustaja kutsutaan paikalle varmistamaan ja valvomaan että kaikki sujuu hyvin. Mikäli eläimiä ei vahingoiteta kuvauksissa (ainakaan tarkoituksella – vahinkojahan sattuu), elokuvan lopputeksteissä lukee englanniksi ”eläimiä ei vahingoitettu”.

Suomessa elokuvabisnes on sen verran pienimuotoista, ettei tällaista järjestöä ole tarvetta perustaa. Suomen laki turvaa eläinten hyvinvoinnin kuvauksissa. Suomen eläinsuojelulaissa (19 §) kerrotaan, että eläimen näytteillä pitämisestä taikka käyttämisestä valo- tai elokuvauksessa tai muussa esityksessä ei saa aiheutua eläimelle kipua tai tuskaa. Kunnanlääkäri voi tosin erityisestä syystä antaa luvan toimintaan, josta eläimelle voi aiheutua vähäistä kipua tai tuskaa.

Suomessa eläinsuojelulain noudattamista valvoo (Maa- ja metsätalousministeriön alaisuudessa) Elintarviketurvallisuusvirasto (Evira). Yritin soitella Eviraan ja selvittää vielä että miten konkreettisesti säädöksien noudattamista valvotaan elokuvien osalta, mutta en saanut yhtään asiantuntijaa langan päähän. Se siis jäi vähän epäselväksi, että onko kuvauksissa mukana eläinlääkäriä tai muita viranomaisia. Toisaalta yleisesti ottaen Suomessa ollaan melko lailla lainkuuliaisia, ja varsinkin kun kotimainen elokuvabisnes on jokseenkin pienimuotoista, niin luulen että elokuvien tekijöillä ei ole varaa eläinrääkkäysskandaaleihin. Jokainen muistaa varmasti millaisen myrskyn esimerkiksi taiteilija Teemu Mäki sai aikaiseksi ”Kissantappovideollaan”.

Kommentit (0)
17.09.201312:53
12166
64

Kuuluisin esimerkki lienee Walt Disneyn Erämaa elää (1953), jossa on vaikuttava kohtaus sopulilauman syöksymisestä jyrkänteeltä kuolemaan. Paitsi että kuvatut eivät olleet tunturisopuleita - niillekin tuollainen joukkotuho olisi ollut törkeää liioittelua - vaan jokin toinen laji, jonka kuvausryhmä ajoi paniikkiin, sijoitettuaan kamerat ensin sopiville paikoille. Olen tästä syystä boikotoinut ko. elokuvaa niin kauan kuin muistan.

Sam Peckinpahin Hurjassa joukossa (1969) on alussa kylmäävä kohtaus, jossa lapset (!) kiduttavat skorpionin hengiltä. Aidolta näyttää, ja veikkaan olevan. Tuo ilmoitus eläinten vahingoittamattomuuden takaamisesta pätenee vain niihin lajeihin, joista jonkun herkän katsojan voi olettaa olevan kiinnostunut, tuskin esimerkiksi hyönteisiin tai nilviäisiin. Jos joku fiktiossa laittaa madon koukkuun, se on elävä mato, ja se kalastettava kala on elävä kala.

Vielä 80-luvulla - ei kai sentään enää - oli vallalla ajattelu, jossa taide on jotenkin muun maailman yläpuolella ja sen nimissä on moni asia sallittua, mikä ei muuten olisi. Toivon, että Teemu Mäki kritisoi tätä epäonnistuneessa videossaan. Isäni oli elokuva-alalla ja hänestä oli päinvastoin hienoa, että eläimen muuten kovin tarkoitukseton elämä voi tällaisessa käsittelyssä saada ylevän lopun. Eli esim. Rauni Mollbergin elokuvissa eläimet tapetaan oikeasti. Samoin Rauta-ajassa (1982), jossa turhankin yksityiskohtaisessa kohtauksessa Lemminki / Tom Wentzel menee nukkumaan juuri nylkemänsä taljan (taisi olla hirvi) sisään. Jälkikäteen varmaan moni vanhan liiton elokuvantekijä on selitellyt asioita ruusuisemmiksi...

Ei se nyt niin hirveän paljon helpompaa ole nähdä erikoistehostein aikaansaatua tappamista valkokankaalla. Uskoisin mielelläni, että elokuvan Sovitus (2007) hevosenteloituskohtaus on tehosteryhmän taidonnäyte, mutta kyllä se silti hätkähdyttää.

Kommentit (0)

Vastauksesi