Diplomaattisen koskemattomuuden loukkaaminen

Diplomaattisen koskemattomuuden loukkaaminen

Millaisia seurauksia voisi tulla siitä, jos viranomaiset eivät välittäisi diplomaattien koskemattomuudesta ja silti pidättäisivät heitä ja tekisivät esim. kotietsintöjä suurlähetystöissä?

Vastaus

Diplomaattisia suhteita koskeva Wienin yleissopimus (18.4.1961) on kansainvälinen sopimus, jossa määritellään mm. komennuksella olevien diplomaattien koskemattomuus ja etuoikeudet. Siinä sanotaan mm. että edustuston tilat ovat loukkaamattomia, joihin ei saa luvatta tunkeutua eikä millään tavoin häiritä tai edustuston arvovaltaa vahingoittaa. Samoin edustuston tilat, kalustus, muu omaisuus ja kuljetusvälineet ovat vapautetut etsinnästä, takavarikoinnista tai täytäntöönpanotoimenpiteistä. Edustuston kaikki asiakirjat ovat aina loukkaamattomia niiden sijainnista riippumatta. Tämä koskee myös diplomaattisen edustajan yksityisasuntoa ja yleensä muutakin henkilökuntaa ainakin pääosin.

Yleissopimuksen Artiklassa 31 todetaan, että diplomaattinen edustaja on vapaa vastaanottajavaltion rikosoikeudellisesta tuomiovallasta. Hän on vapaa myös sen siviilioikeudellisesta ja hallinnollisesta tuomiovallasta, paitsi joissakin poikkeustapauksissa (jotka on erikseen lueteltu). Diplomaattista edustajaa kohtaan ei myöskään saa ryhtyä minkäänlaisiin pakkotäytäntötoimenpiteisiin (paitsi edellä viitatuissa poikkeustapauksissa).

Jos vastaanottajamaa rikkoo toisen maan edustajien diplomaattista koskemattomuutta, voidaan se haastaa vastaamaan teosta Kansainväliseen tuomioistuimeen, jonka toimialueeseen kuuluu mm. diplomaattisiin suhteisiin liittyvät asiat. Usein maat kuitenkin sopivat riita-asiat ennen kuin ne päätyvät Kansainväliseen tuomioistuimeen. Esimerkkinä tästä on vaikkapa vuonna 1980 Yhdysvaltojen Teheranin suurlähetystön valtaaminen ja edustuston ottaminen panttivangiksi. Tässä tapauksessa oikeuden päätös määräsi Iranin vapauttamaan panttivangit, palauttamaan edustustorakennus ja suorittamaan Yhdysvalloille hyvityksiä, mutta maat sopivat kiistansa ennen hyvitysten määräämistä, jolloin tapaus vedettiin pois käsittelystä.

Käytännössä diplomaattinen koskemattomuus menee kaiken edelle, myös erilaisten rikosten. (vrt. http://en.wikipedia.org/wiki/Murder_of_Yvonne_Fletcher) Vastaanottajamaan keinoiksi jää lakia rikkovan edustajan julistaminen persona non grataksi  eli ei-toivotuksi henkilöksi. Tällöin lähettäjävaltion on kutsuttava asianomainen henkilö kotiin tai vapautettava tehtävistään edustustossa. (ks. artikla 9 Wienin yleissopimuksessa). Ellei lähettäjämaa tee tätä, vastaanottajamaa voi kieltäytyä tunnustamasta ko. henkilöä enää edustuston jäseneksi. Pahimmat diplomaattiset selkkaukset voivat johtaa kokonaan diplomaattisten suhteiden katkeamiseen, kuten kävi Britannian ja Libyan välillä tapaus - Yvonne Fletcer  jälkeen.

Kommentit (0)

Vastauksesi