Dinosaurukset ja ravinto

Dinosaurukset ja ravinto

Miten isot dinosaurukset pysyivät hengissä? Norsu jonka elopaino on 5 tonnia joutuu syömään keskimäärin 15 tuntia päivässä ja juomaan 200 litraa päivässä vaan pysyäkseen hengissä. Apotosaurus jonka elopaino oli 35 tonnia pitäisi siis syödä 105 tuntia vuorokaudessa ja juoda 1400 litraa päivässä. Lisäksi sen olisi pysyttävä lähes jatkuvasti vedessä pitääkseen itsensä viileänä ja ravinnon tarve kasvaisi huomattavasti jos apotosaurus joutuisi liikkumaan löytääkseen ravintoa. Ja liikkumisen on tapahduttava lähellä vettä koska suuri pinta-ala haihduttaa vettä kehosta runsaasti.

Vastaus

Dinosaurukset olivat tasalämpöisiä maaeläimiä. Jotkin niistä olivat kasvinsyöjiä, ja osa lihansyöjiä. Dinosaurusten koko vaihteli suuresti: pienimmät olivat alle 200-grammaisia, ja suurimpia on 80–100 tonnin painoiseksi arvioitu argentinosaurus.

Bonnin yliopiston eri alojen asiantuntijat ovat yrittäneet perehtyä dinosaurusten elämään mm. biomekaniikan, fysiologian ja ravitsemustieteen avulla. Tutkijoiden mukaan tietynpainoisten suurten kasvinsyöjänisäkkäiden on mahdotonta kerätä ja pureskella elimistönsä tarvitsemaa määrää ravintoa. 10 Afrikan elefantin painoinen dinosaurus olisi tarvinnut 100, 000 kilokaloria päivässä. Sen olisi pitänyt syödä päivittäin mahdollisimman paljon mahdollisimman nopeasti.

Sauropodidinosauruksen leuat ja hampaat osoittavat tutkijoiden mielestä, että nämä massiiviset eläimet eivät pureskelleet ruokaansa. Kuten nykyiset kasvinsyöjämatelijat, esimerkiksi Galapagoksen jättiläiskilpikonnat, sauropodit yksinkertaisesti keräsivät ja nielivät kasviaineksen. Tutkijat uskoivat pitkään, että dinosaurukset hajottivat nielemänsä kasvimateriaalin vatsassaan, mutta Bonnin yliopiston tutkijoiden mukaan hypoteesin puolesta on vähän todisteita. Dinosauruksen selkänikamista puuttuu selluloosaa ja hemiselluloosaa hajottava entsyymi. Kuitenkin monet pieneliöt pystyivät prosessoimaan näitä hiilihydraatteja ja elämään symbioosissa kasvinsyöjäeläinten kanssa. Symbiontit muuttivat selluloosan ja hemiselluloosan sokeriksi ja rasvahapoiksi, joita isäntäeläimet voivat hyödyntää. Dinosauruksen jättimäisessä maha muodosti laajan käymisastian tai kammion, missä suuret määrät kasviainesta oli säilössä pitkiä aikoja, jopa kaksi viikkoa.

Bristolin yliopiston tutkijoiden mukaan selitys sauropodien selviytymiseen löytyy rinnakkain elävien lajien erilaisista kalloista ja hampaista.  

Samassa ekosysteemissä saattoi elää useita sauropod-lajeja, joista monet painoivat yli kymmenenkin tonnia. Vaikka otetaan huomioon dinosaurusten luontainen taipumus kasvaa hyvin suureksi, tällainen on tutkijoiden mukaan ekologisesti poikkeavaa. Koska suuret eläinlajit ovat harvoin kovin valikoivia ruokansa suhteen, olisi loogista, ettei kovin moni kookas laji voisi elää rinta rinnan keskinäisen kilpailun takia. Sauropodi-lajeille oli kuitenkin kehittynyt hyvin erilaiset kallot ja hampaat, siksi niiden ruokavaliotkin olivat keskenään täysin erilaiset. Lajit olivat eriytyneet niin, että toisessa ryhmässä kallot olivat voimakkaampia ja hampaat suurempia sopien kovienkin materiaalien jauhamiseen.

Kommentit (0)

Vastauksesi