Bussipysäkillä kuulin vanhan juopon selostavan, että oli ollut "istumassa" 10...

Bussipysäkillä kuulin vanhan juopon selostavan, että oli ollut "istumassa" 10...

Bussipysäkillä kuulin vanhan juopon selostavan, että oli ollut "istumassa" 10 vuotta. Kehittelin mielessäni tarinaa, että miekkonen oli pikaistuksissaan ja humalassa lyönyt kivellä toista juopporemmiläistä päähän tappaen tämän.

Kysymykseni siis onkin, onko saatavilla jossain tietoa, millaista porukkaa siellä vankiloissa oikein istuu? Onko paljonkin vankeja, jotka ovat humala/huumepäissään tappaneet jonkun ts. onko tämä suurin osuus pitkäaikaisvangeista? Entäs murhaajia, jotka ovat kylmän harkiten murhanneet rikkaan tätinsä perinnön vuoksi? Tai myrkyttäneet pahoinpitelevän miehensä? Entäs sarjamurjaajat, jotka raiskaavat uhrinsa ja murhaavat nämä sitten? Tai uhrinsa murhaavat pedofiilit (kuten Jammu)?

Löytyykö Suomesta kaikkea sitä, mitä esim. Isosta-Britanniasta ja Pohjois-Amerikasta löytyy (vrt. Hindley, Manson, Bundy)? Entäs sellaisia murhia, mitä A. Christien kirjoista löytyy? Vai ovatko rikostilastot tylsästi humalavoittoisia?

Vastaus

Suomessa tehdään henkirikoksetkin kännissä. Sekä uhri että tekijä ovat päissään 71 prosentissa tapauksia, ja 85 prosentissa tapauksista jompikumpi. Henkirikosten pääosa liittyykin keski-ikäisten, työelämän ulkopuolella olevien miesten keskinäiseen alkoholinkäyttöön.

Suomessa yleisin uhri on tuttavan tai ystävän surmaama mies (45 % uhreista). Seuraavaksi yleisimmät uhrit ovat parisuhdekumppanin surmaama nainen (19 %) ja uhrille ennalta tuntemattoman henkilön surmaama mies (10 %). Suomalainen vakava väkivalta ei siis yleensä kohdistu sattumanvaraisesti valikoituihin uhreihin. Tilastoissa ei ole eritelty rikkaan tätinsä murhanneita.

Suurin yksittäinen ryhmä vankiloissa kököttävistä ihmisistä on väkivaltarikoksista tuomitut. Noin 40 % vangeista kuuluu tähän ryhmään. Heistä puolet on tuomittu joko henkirikoksesta tai sen yrityksestä. Kokojärjestyksessä seuraavat, pienemmät ryhmät ovat ryöstäjät, huumerikolliset, rattijuopot ja varkaat.

Sarjamurhaajia ei Suomessa oikeastaan ole. Kansan mielessä ovat kait lähinnä mainitsemasi Jammu tai potilaidensa surmaamisesta epäillyt hoitajat. Psykiatrisen vankisairaalan vastaava ylilääkäri, dosentti Hannu Lauerma kertoi toukokuun Helsingin Sanomissa tietävänsä kuitenkin Suomessa ainoastaan yhden sarjamurhaajan, joka "täyttää amerikkalaiset serial killer -kriteerit". Kyseessä on transvestiitti, joka on tehnyt kolme seksuaaliväritteistä murhaa. Ensimmäisenä uhrina oli hänen äitinsä, jonka jälkeen hän murhasi kaksi muuta naista. Psykiatrin vaitiolovelvollisuuden vuoksi Lauerma ei paljastanut tapauksesta enempää.

Sarhamurhaajien puuttumista on selitetty erityisesti kouluterveydenhoitajien ja sosiaaliviranomaisten puuttumisella lasten kaltoin kohtelemiseen. Hesarin artikkelia lainaten, muiden maiden sarjamurhaajat "ovat todistetusti olleet lähes poikkeuksetta lapsena seksuaalisesti hyväksikäytettyjä, pahoinpideltyjä tai henkisen väkivallan uhreja. Heitä on pilkattu ja häväisty." Tällaiseen törkeään toimintaan puuttuminen – monien muiden hyvien vaikutusten lisäksi – ennaltaehkäisee myös sarjamurhaajien kehittymistä.

Lisäksi henkirikosten korkea selvittämisprosentti on vaikuttanut kehitykseen: Valtaosa henkirikoksiin syyllistyneistä nimittäin jää poliisin haaviin. Kun näistä rikoksista tuomitut usein kuolevat muuta väestöä nuorempana, ei heidän elämäänsä mahdu montaa elinkautista (eli vähintään 12 vuoden kakkua). Tämän vuoksi murhien määrä ei voi nousta suuriin lukuihin.

Lisätietoja poliisin tietoon tulleista rikoksista löytyy Tilastokeskuksen nettisivuilta. Tässä linkki tammi-maaliskuussa tehtyihin rikoksiin:
http://www.tilastokeskus.fi/til/polrik/2009/01/polrik_2009_01_2009-04-17...

Tuomioistuimien langettamiin päätöksiin voi tutustua tarkemmin silmäilemällä niiden asiakirjoja – jos niitä ei ole määrätty salaisiksi. Helsingin hovioikeuden päätökset löydät tämän linkin takaa:
http://www.oikeus.fi/11694.htm

Lähteet:
http://www.rikosseuraamus.fi/17007.htm
http://www.poliisi.fi
http://www.optula.om.fi/uploads/e1mo5mq_2.pdf
Helsingin Sanomat 10.5.2009

Kommentit (0)

Vastauksesi