Asun kerrostalossa ja alakerran naapurini ovat yliherkkiä äänille.

Asun kerrostalossa ja alakerran naapurini ovat yliherkkiä äänille.

Asun kerrostalossa ja alakerran naapurini ovat yliherkkiä äänille. Istumme joskus muutaman kaverini kanssa iltaa ja heti kun klo lyö 22, esim. nauru tai puhe saa heidät hakkaamaan pattereita tai kattoa jollain kovalla esineellä. Minulla on 3-vuotias lapsi joka nukkuu täysin tyytyväisenä samassa asunnossa. Elämänmenoni ei ole alkoholin huurruttamaa tai muutenkaan mielestäni häiritsevää, vaan täysin NORMAALIA ELÄMÄÄ. Yhden kerran he soittivat jopa poliisit ovelleni ja lisäksi sain valituksen (josta soitin isännöitsijälle, hän sanoi että alakerran naapurini ovat aiemman asukkaan jäljiltä "hermoheikkoja"). Valitukseen oli eritelty mm. sellaisia asioita kuin äänekäs nauru, tavaroiden pudottelu (???), kengillä kävely sisätiloissa (???), sängyn natina ja muita outoja perusteita. Muista naapuriasunnoista ei kuulu juurikaan mitään ääniä minun asuntooni. Onko heillä tosiaan perusteita syyttää minua kotirauhan rikkomisesta? Ja onko heillä oikeutta paukuttaa pattereita tms? Voivatko talon äänieristeet olla niin huonot, että normaali elämä voi olla kotirauhan rikkomista? Eikö silloin taloyhtiön pitäisi tehdä asialle jotain? Onko minulla oikeutta valittaa heistä?

2 vastausta

Kyllä, talon äänieristeet voivat olla niin huonot, että vähänkään innostuneempi keskustelu, nauru, televisio-ohjelmat, musiikki, askeläänet ja - tosiaan! - sängyn natina kuuluvat yläkerrasta ihan kuin omasta asunnosta. Matkapuhelimeen puhutaan usein niin kovalla äänellä, että naapurien on pakko kuunnella. Jos sanat eivät erotu, niin puhelun kulku kuitenkin. Tähän on suomalaisessa rakentamisessa tultu.

Kysyjän naapurit eivät siis ole yliherkkiä äänille eivätkä omituisia tai hermoheikkoja. Jatkuva asuminen vieraiden ihmisten äänimaisemassa on tietysti stressaavaa. Kysyjä voi kuvitella tilannetta, jossa haluaisi keskittyä johonkin omaan tekemiseensä tai vaikka nukkua, koska aamulla pitää herätä aikaisin töihin, kouluun tai päiväkotiin, ja yläkertalaisen ja hänen kaveriensa äänet ja nauru kuuluvat selvästi katon läpi.

Mahtaakohan kysyjä olla hiljattain muuttanut asuntoonsa? Naapurit tietävät vanhastaan, että kaikki kuuluu. He kulkevat sukkasillaan ja näkevät muutenkin vaivaa pitääkseen vieraansa, musiikkimakunsa, lastenkasvatuksensa ja muut asiansa omana tietonaan. Moni asunnonostaja, joka ei ole ennen asunut huonosti äänieristetyssä talossa, tuntee tulleensa petetyksi, kun joutuu sekä kärsimään naapurien äänistä että rajoittamaan omaa elämäänsä.

Asuntojen melutason ohjearvoiksi on määritelty yöaikaan (klo 22-07) 30dB, paitsi keittiössä, kylpyhuoneessa, saunassa ja vaatehuoneessa 35dB. Päiväsaikaan kumpikin arvo on 40dB. Näitä voi verrata siihen, että kuiskaus tuottaa 35dB ja keskustelu 65 dB. Uudemmassa asuntokannassa on paljon taloja, joissa naapurin äänitaso ylittää nämä helposti.

Rakennusliikkeet tekevät vain minimivaatimusten mukaisen eristyksen. Jos halutaan todella toimiva äänieristys, se on tehtävä jälkeenpäin ja saattaa tulla kalliiksi. Siksi isännöitsijät ovat vastahakoisia myöntämään, missä ongelman ydin on. Taloyhtiön pitäisi kuitenkin tehdä asialle jotakin. Korjaaminen kannattaisi, sillä asuntojen arvo nousee, kun voidaan todistaa, että äänieristys on pantu kuntoon.

Helsingin Sanomat kirjoitti joitakin vuosia sitten useaan otteeseen asuntojen äänieristyksestä. Artikkeleihin on koottu erilaista tietoa aiheesta:
Annakaisa Pirilä-Mänttäri: "Olkaa hiljaa!" HS 27.4.2008 (jutun alaotsikoina "Normaalitkin äänet voivat ärsyttää, jos äänieristys on huono" ja "Lisäeristyksiä ei laiteta, koska ne pienentävät asunnon pinta-alaa")
Pekka Hänninen: "Äänieristystä voi parantaa monin tavoin" http://www.hs.fi/asuminen/artikkeli/%C3%84%C3%A4nieristyst%C3%A4+voi+par...
Insinööri tietää -palsta 9.8.2009

iGS on aikaisemmin vastannut kysymykseen, joka koskee naapurin yskimistä: http://igs.kirjastot.fi/fi-FI/iGS/kysymykset/kysymys.aspx?ID=cdd9e5aa-e3...
Vastauksessa on linkki Helsingin Sanomien artikkeliin: http://www.hs.fi/asuminen/artikkeli/Kun+lattiat+kopisevat+ja+sein%C3%A4t... (jutun lopussa tietoa kerrostalojen äänieristyksestä)

Sosiaali- ja terveysministeriön asumisterveysohje: http://pre20090115.stm.fi/pr1063357766490/passthru.pdf (melusta kohdassa I Fysikaaliset olot, melua käsittelevässä osuudessa myös ohjearvotaulukoita)

Kommentit (0)
26.06.201511:23
17485
85

Vaikka kysymys on vanha, lisään tähän oman juttuni.

Asuin 2 vuotta sodan jälkeen rakennetussa talossa, jossa on runkovika. Kaikki äänet kuuluivat asunnosta toiseen, jopa viistosuunnassa eikä vain ylös- alas tai suoraan sivusta. Vanhat asukkaat tosiaan olivat yleisesti ottaen hipihiljaa, ja huomasin tilanteen muutaman viikon päästä. Samoin teki viereiseen yksiöön muuttanut naishenkilo, hänkin muutaman viikon taloa asuttuaan. Naapurit olivat 99% mukavia. En itsekään ole metelöijä, enkä kuulovammani vuoksi siedä melua senkään vertaa kuin aiemmin, mutta huomattuani kahden vuoden aikana tilanteen rajoittuneisuuden ja rakennutettuani yhden lähes yhdentekevän mutta kalliiksi tulleen äänieristysseinän muutin pois. Läheiseni sanoivat, että olin muuttunut vihaiseksi ja kärsimättömäksi eivätkä enää tunnistaneet minua.

Olin mm. tottunut laulamaan työtä tehdessäni, olipa se sitten tiskaamista, silittämistä tai lattianpesua. Nyt en ilennyt vingahtaakaan, kun tiesin, että kaikki kuuluu kaikkialle. Hankin kuulokkeet kuunnellakseni lempimusiikkiani, vaikka se ei ole erityisen meluisaa. Rajoitin ystävien ja tuttavien vierailuja, kun en halunnut, että naapurit kuulevat puheemme - toisinaan jopa sanatkin kuuluivat eikä vain äänen mumina.

Edellisen asukkaan remonteissa oli ilmeisesti unohdettu laminaatin alta äänieriste. Tai vaikka olisi ollutkin eriste, jokainen pienenkin esineen tipahtaminen tuntui jo omassa asunnossani meteliltä, ja tippumisiahan sattui käsivammani vuoksi vielä enemmän kuin muuten. 

Vanhassa talossa asuessani en jaksanut mm. sitä, että tiffanytöitä kotona tekevän naapurin asunnosta kuului hiomisen aiheuttama hinkkaava ääni - jota normaalieristetyssä talossa ei olisi edes huomannut; tai sitä, että kuulin eteisessäni ollessani naapurin nykäisevan pusakkansa vetoketjun auki hänen seistessään omassa eteisessään. Eivät nuo todellakin normaaliin elämään kuuluneet äänet varsinaisesti haitanneet minua, vaan enemmänkin se, että tiesin, että omasta asunnostani kuuluu vastaavasti kaikki muualle. Lopulta nostin tassut pystyyn, myin asunnon tappiolla ja muutin pois. Nyt kaikki on hyvin, ainakin siihen saakka, jolloin elementtitalossani asuvat iäkkäät naapurit vaihtuvat metallica-faneihin, koirankasvattajiin tms.

Kommentit (0)

Vastauksesi