Asuivatko muinaiset kreikkalaiset ja roomalaiset betonitaloissa?

Asuivatko muinaiset kreikkalaiset ja roomalaiset betonitaloissa?

2 vastausta

Antiikin Kreikassa ja Roomassa rakennusmateriaaleina toimivat usein marmori, kalkkikivi, puu, ja terrakottalaatat. Roomalaiset osasivat valmistaa myös betonia ja hyvin osasivatkin. Keskiajalla betoni oli käytännössä tuntematon, ja sitä ruvettiin käyttämään uudelleen vasta 1800-luvulla. Nykyiseen suosioonsa betoni nousi 1900-luvulla, kun se opittiin valamaan muottiin ja vahvistamaan teräksellä. Nykyisin betonia käytetään maailmassa 19 miljardia tonnia vuodessa. 

Amerikkalaisen Berkeley-laboratorion tutkijat ovat selvittäneet mikä teki antiikin Rooman betonista, opus caementicium, ympäristöystävällisempää ja kestävämpää kuin betoni nykyään on. Ryhmä tutki roomalaisbetonia Berkeley-laboratorion voimakkaalla ALS-röntgensäteellä (advanced light source). Roomalaisbetoni eroaa nykybetonista monella tavalla. Nykyaikaisessa Portland-sementissä sitovana aineena toimii kalsiumin, silikaattien ja hydraattien yhdiste C-S-H. Roomalaisbetonissa on alumiinia ja vähemmän piitä. Kalsium-alumiini-silikaatti-hydraatti C-A-S-H on erityisen pysyvä liima. Röntgentutkimus paljasti, että meribetonin lujuuden salaisuus on piitä korvaava alumiini. Toinen ero nykybetoniin on kiderakenteessa. Nykyaikaisissa betonissa käytetään jo jonkin verran vulkaanista tuhkaa tai hiilivoimaloiden lentotuhkaa Portland-sementin korvaajana. Tulokset ovat olleet hyviä. Lentotuhka ja potsolaanituhka voisivat mahdollisesti korvata 40 prosenttia Portland-sementistä maailmassa.

Kommentit (0)
05.07.201813:14
14560
29

On kuitenkin huomattava, että antiikin roomalaisten keksimää rakennusmassaa (opus caementicum), toisin kuin nykyistä betonia, ei voinut sekoittaa ja valaa kaatamalla. Siksipä siitä käytetään alan kirjallisuudessa nimitystä eräänlainen betoni tai "betoni" (lainausmerkkien kera). Roomalainen "betoni" oli sekoitus muurilaastia ja kivimurskaa (caementa), joita levitettiin kerroksittain. Sen ainutlaatuinen lujuus ja kestävyys johtui laastista, joka oli sekoitus kalkkikiveä ja vulkaanista hiekkaa. Se oli käytössä jo 200-luvulla eKr. Aluksi muurimassa kuivui niin nopeasti, että jokainen kerros muodosti  erillisen vaakasuoran nauhan, joka muistutti valtavaa kivilaattaa. Keisari Augustuksen aikana (27 eKr. - 14 jKr.) kehitettiin kuitenkin hitaasti kuivuva muurimassa. Näin syntynyt seos kovettui homogeeniseksi massaksi. Tämä mullisti arkkitehtuurin,sillä kun roomalaiset yhdistivät valumuurin kaariin ja holveihin (kupolikin on holvi), he pystyivät ilman sisätiloihin sijoitettuja tukia kattamaan paljon suurempia tiloja (esim. Pantheon!) kuin koskaan aikaisemmin oli ollut mahdollista Egyptin, Mesopotamian ja Kreikan arkkitehtuurissa.

Edellisestä: Hugh Honour & John Fleming: Maaailman taiteen historia. Otava 2001.

Kysymys koski asuintaloja. Tunnettua on, että antiikin Rooman kaupunkeihin rakennettiin asuinkerrostaloja (insula), jotka korkeimmillaan saattoivat olla viisikerroksisia. (Tällaisten jäänteitä on säilynyt ainakin muinaisen Rooman satamakaupungissa Ostia antiquassa). Insula oli usein holvattu valumuurilla kauttaaltaan. Itselleni on jäänyt epäselväksi, käytettiinkö myös insuloiden välipohjiin roomalaisten keksimää "eräänlaista betonia".

Kommentit (1)
Tuntuisi että ilman raudoitusta (jota ei ollut vielä keksitty) "betoni"välipohja olisi ... Tuntuisi että ilman raudoitusta (jota ei ollut vielä keksitty) "betoni"välipohja olisi romahtanut jo omasta painostaan. Puupalkit lienee todennäköisempi välipohjarakenne, semmoisiahan näyttää olevan TV:n Grand Design-ohjelman Englannin ja Skotlannin kivilinnojen välipohjatkin.
5.7.2018 15:49 Köpi K 51011

Vastauksesi