Alettiinko syntetisaattorimusiikkia esittää vasta seitsemänkymmentäluvulla?

Alettiinko syntetisaattorimusiikkia esittää vasta seitsemänkymmentäluvulla?

Vastaus

Syntetisaattorimusiikkia oli jo ennen 70-lukua, mutta tarkka vastaus riippuu siitä, miten määritellään "syntetisaattorimusiikki". Elektronisesti ääntä tuottavilla instrumenteilla kuten Telharmonium, theremin ja ondes Martenot oli esitetty ja sävelletty musiikkia 1900-luvun ensimmäisistä vuosikymmenistä lähtien. Näitä ei kuitenkaan aina lasketa syntetisaattoreiksi samassa mielessä kuin myöhempiä laitteita.

Varhainen ohjelmoitava syntetisaattori RCA Mark II Sound Synthesizer (1957) voidaan katsoa aidoksi syntetisaattoriksi. Sillä sävellettiin jo 50- ja 60-lukujen vaihteessa. Kuuluisimpia teoksia ovat Milton Babbittin 60-luvun alun sävellykset kuten "Philomel" (1964). Venäläinen ANS oli sitäkin varhaisempi, joskin ensimmäiset varsinaiset sävellykset silläkin äänitettiin ilmeisesti vasta 60-luvulla. Synteettisiä ääniä kuultiin osana erilaisia musiikkiteoksia, muun muassa elokuvamusiikissa, jo ennen 60-lukua.

Jos taas ajatellaan syntetisaattorimusiikkia musiikkina, jossa lähes kaikki ääni on tuotettu synteettisesti, on varhaisia merkkiteoksia Morton Subotnickin albumi Silver Apples of the Moon (1967). Säveltäjä tuotti sen äänet lähes kokonaan Buchla 100 -modulaarisyntetisaattorilla. Levyä on jopa sanottu ensimmäiseksi elektroniseksi tanssimusiikkialbumiksi. Tunnetumpi albumi oli Walter Carlosin Switched on Bach (1968), jossa Bachin teoksia tulkittiin Moog-syntetisaattorilla. Albumi ja sen jatko-osa The Well-Tempered Synthesizer (1969) inspiroivat monia muita yrityksiä soittaa klassisia tai tunnettuja meloidioita syntetisaattorilla ja toimivat lähtökohtana Isao Tomitan 70-luvulla tekemille klassisen musiikin syntetisaattoritulkinnoille.

Myös populaarimuusikot kokeilivat tuohon aikaan synteettisillä äänillä. Syntetisaattoria kuultiin The Doorsin, The Rolling Stonesin, The Monkeesin ja Byrdsin albumeilla vuosina 1967 - 1968. Psykedeelinen rockbändi Silver Apples tuotti ensimmäisellä levyllään (1968) valtaosan äänistä itse rakennetulla syntetisaattorilla. George Harrisonin albumi Electronic Sound (1969) koostuu lähinnä Moog-syntetisaattorilla tehdyistä improvisaatioista, ja soitinta kuultiin myös The Beatlesin saman vuoden albumilla Abbey Road. Vuonna 1965 perustettu Lothar and the Hand People oli ilmeisesti ensimmäinen rockyhtye, joka käytti syntetisaattoreita olennaisena osana konserttiesiintymisiään.

Suomessakin Erkki Kurenniemi rakensi jo 60-luvulla syntetisaattoreita. M. A. Numminen esitti hänen rakentamallaan Sähkökvartetilla sävellyksen "Kaukana väijyy ystäviä" vuonna 1968 (levytys 1970).

 

 

Kommentit (0)

Vastauksesi