Aatelissuvut kiinnostavat. Mitkä Suomen virallisista suvuista ovat kuihtuneet?

Aatelissuvut kiinnostavat. Mitkä Suomen virallisista suvuista ovat kuihtuneet?

Aatelissuvut kiinnostavat. Mitkä Suomen virallisista suvuista ovat kuihtuneet? Mitä kuuluu jäljelläoleville?

Vastaus

Suomen Ritarihuoneeseen otettuja sukuja on kaikkiaan 357. Vuoden 2007 aateliskalenterissa on 182 sukua, joista 15 elää ainoastaan naislinjassa. Näin ollen 190 sukua on sammunut. Sammuminen tarkoittaa sitä, että suvun mieslinjan viimeinenkin jäsen on kuollut. Mieslinja taas tarkoittaa sitä että aatelisarvo periytyy isältä, muttei äidiltä. Ritarihuoneelta kerrottiin että sukua seurataan kuitenkin niin pitkään, että viimeinen naislinjankin jäsen on kuollut.

Maamme ainoa ruhtinassuku, Menšikoff, kuuluu sammuneisiin. Kreivisukuja Suomessa on yksitoista, joista kuusi on tullut tiensä päähän. Jäljellä ovat Creutzit, Armfeltit, Aminoffit, Mannerheimit ja Bergit. Lisäksi ovat vapaaherrat, ritari- ja aatelismiehet.

Alun perin aatelointi oli hallitsijan antama palkkio siitä, että talonpoika varusti ratsumiehen. Arvonimen lisäksi aateluus merkitsi verovapautta. Sotilaita eli aktiivipalveluksessa olevia upseereita pidettiin pitkään sellaisina alamaisina, jotka ansaitsivat ylennyksen. Vähitellen kuitenkin yleistyi esim. korkeiden virkamiesten ja huomattavien tiedemiesten aateloiminen ansioiden perusteella.

Aateloinnin yhteydessä henkilö otti usein itselleen uuden sukunimen. Aluksi riitti pelkkä ilmoitus uuden nimen ottamisesta, koska sukunimiä ei aateliston ulkopuolella juurikaan käytetty. 1800-luvulla yleistyi käytäntö että säilytettiin ”porvarillinen” sukunimi, ehkä pienin muutoksin tai lisäyksin. Nimi itsessään ei siis tarkoita aateluutta. Samassa suvussa voi olla sekä aatelisia että ei-aatelisia sukuhaaroja, sillä jos aateloitiinkin joku henkilö, sisarukset jäivät aatelittomiksi.

Viimeisenä v. 1912 Suomessa aateloitiin Langhoff-suku, joka on nykyään sammunut.
Viimeisimpiä aateloituja on myös Soisalon-Soinisen suku, joka aateloitiin v. 1904 ja on edelleen elossa oleva suku.

Pääsy kaikkein korkeimpiin valtionvirkoihin edellytti yleensä aatelissäätyyn kuulumista, mutta aateluus ei silti ollut tae siitä, että kaikki ovet olisivat avoinna.

Viimeiset aateliston etuoikeudet katosivat vuonna 1920, kun sen nauttima verovapaus lopetettiin ja siirryttiin tulo- ja varallisuusverotukseen.

Huolimatta taloudellisten etuoikeuksien ja poliittisen vallan katoamisesta suvut kuitenkin elävät yhä ja niiden myötä myös kukoistava perinne. Ritarihuonejärjestyksen mukaan (v.1918), aatelisto kokoontuu joka kolmas vuosi aateliskokoukseen, seuraavan kerran v. 2012.

Paraikaa on tekeillä väitöskirja, joka käsittelee aatelissukuja pitkällä aikavälillä. Tutkimuksen painopisteenä on selvittää aateliston sosiaalisen aseman nousuja ja laskuja.

Muutaman vuoden takaisessa haastattelussa kolmikymppiset aateliset vakuuttivat elävänsä aivan tavallista arkea tavallisissa ammateissa. He myönsivät vahvan verkottumisen perinteen, mutta kielsivät, että aateluudella olisi jotain merkitystä Ritarihuoneen seinien ulkopuolella.

Lähteet:
Johanna Aminoff-Winberg / Ritarihuonagenealogi (puhelinkeskustelu)

Finlands ridderskaps och adels kalender. 2007 = Suomen ritariston ja aatelin kalenteri. 2007

http://www.riddarhuset.fi/fin/ritarihuone
http://www.riddarhuset.fi/fin/suomenaatelisto/aatelistokauttahistorian/
http://www.riddarhuset.fi/fin/suomenaatelisto/vaakunajanimi/
http://www.riddarhuset.fi/fin/suomenaatelisto/aatelistotanaan/
http://www.city.fi/artikkeli/Nuoret++aateliset/1163

Kommentit (0)

Vastauksesi