90-luvun alussa haja-asutusalueiden kaupat sai myydä olutta ympärivuorokauden. Mistä löytyy faktaa?

90-luvun alussa haja-asutusalueiden kaupat sai myydä olutta ympärivuorokauden. Mistä löytyy faktaa?

90-luvun alussa haja-asutusalueiden kaupat saivat olla auki ympärivuorokauden ja myöskin myydä olutta ympäri vuorokauden. Sitten noin vuonna 93 - 94 myöskin kioskit ja huoltamot saivat oluen, lonkeron ja siiderin myyntiluvat ja saivat myydä niitä ympäri vuorokauden - siihen asti kunnes alkoholin väittäismyyntiaika (9-21) säädettiin lailla. Varsinainen kysymys siis on, että millä aikavälillä oluen ympärivuorokautinen myynti oli sallittua, ja mistä löytyy dokumentteja asiasta?

Vastaus

Vuonna 1989 tulleella lakimuutoksella vapautettiin haja-asutusalueilla sijaitsevien myymälöiden, myymäläautojen ja eräiden muiden liikkeiden aukioloajat. Lain voimaantulosta todettiin: "Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä marraskuuta 1989." Lain täytäntöönpano ei kuitenkaan sujunut kitkatta. Kiistaa käytiin mm. siitä, poistettaisiinko aukiolorajoitukset kaikilta kaupoilta vai jäisivätkö jotkut toimialat rajoitusten alaisiksi. 8.3.1990 hallitus hyväksyi liikeaika-asetuksen, jonka mukaan kaikilta maaseudun kaupoilta poistettiin aukiolorajoitukset. (Helsingin Sanomat 9.3.1990)

Vuonna 1994 tuli voimaan lakimuutos, jonka myötä vähittäiskaupan aukiolo sallittiin arkisin kello 7-20 ja lauantaina sekä itsenäisyyspäivän, uudenvuodenpäivän, pääsiäisen ja vapunpäivän aattona kello 7-18. Sunnuntaiaukiolo sallittiin kello 10–18 joulukuussa ja kuutena muuna sunnuntaina.

Vuonna 1997 voimaan tulleen lain myötä vähittäiskauppa sai olla auki arkipäivänä kello 7:n ja 21:n välisenä aikana ja lauantaina kello 7:n ja 18:n välisenä aikana
 
Helsingin Sanomien vanhaa uutisointia penkomalla voi jäljittää oluenmyynnin rajoituksien muutoksia maaseudulla 90-luvulla. 15.8.1990 lehdessä kirjoitettiin: "Alkon hallintoneuvosto päätti tiistaisessa kokouksessaan pidentää keskioluen myyntiä syyskuun alusta haja-asutusalueiden elintarvikemyymälöissä ja myymäläautoissa liikeaikalain mukaisesti. Käytännössä uudistus tarkoittaa sitä, että keskiolutta saa haja-asutusalueiden maitokaupoista aina silloin kun ne ovat auki." Samassa artikkelissa kerrottiin myös, että: "Huhtikuun alussa muutettiin kauppojen aukiolosäädöksiä siten, että haja-asutusalueilla sijaitsevat vähittäismyymälät saavat valita vapaasti aukioloaikansa. Silloin jäi voimaan kuitenkin Alkon hallintoneuvoston päätös, jonka mukaan keskiolutta saa myydä maitokaupoissa arkisin enintään kello 20:een sekä lauantaisin ja sunnuntaisin enintään kello 18:aan saakka." Eli oluen ympärivuorokautinen myynti maalla alkoi syyskuussa 1990.

21.11.1995 Helsingin Sanomat ennakoi keskioluen myynnin tuloa kioskeihin otsikolla:"Keskiolut tulee kioskiin. Ministeriön ohjeet valmiit, satoja hakemuksia tulossa. Oluen yömyynti maaseudulla loppuu huhtikuussa." Jutussa todettiin vanhan alkoholilain kieltäneen oluen myynnin kioskissa yksiselitteisesti. "Määräys vanheni aikansa eläneeksi, kun kauppa jatkoi aukioloaikojaan, huoltoasemat perustivat elintarvikemyymälöitä ja kioskit paisuivat pieniksi sekatavarakaupoiksi." Kaikille kioskeille olutlupaa ei ollut tulossa. Kauppaa tuli tehdä sisätiloissa. "Maaseudulla pari vuotta jatkunut keskioluen yömyynti huoltoasemilla ja muutamissa kyläkaupoissa loppuu uuden lain mukaan maaliskuun loppuun mennessä - siirtymäaikaa oli pakko antaa, koska pykälät valmistuivat viime tipassa." Tuotevalvontakeskuksen osastopäällikkö totesi artikkelissa, että koko oluen yömyynti alkoi puolivahingossa, kun liikkeiden aukioloajat maaseudulla vapautettiin. Oluen yömyyntiin oli liittynyt lieveilmiöitä kuten humalaisia asiakkaita ja rattijuopumuksia.

Aiemmin, 17.7.1992 lehdessä kyseltiin "Miksi maalla saa ostaa huoltoasemilta olutta yötä päivää?" Silloin yhä useammat huoltoasemat keksivät keskioluen myyntivaltikseen. Ne perustivat vähittäismyymälän normit täyttäviä kauppoja tilojensa yhteyteen. Alkon apulaistoimistopäällikkö totesi luvissa noudatettavan normaalia liikeaikalakia, joka antoi tällaisen mahdollisuuden vähittäiskaupan ympärivuorokautiseen avoinna pitämiseen, jos se sijaitsi haja-asutusalueella.

Kovin laajamittaista ei oluen yömyynti maaseudun myymälöissä varmaankaan kaikkialla ollut, vaatihan se henkilökuntaa ja resursseja epätavallisena työaikana. Vielä 1990-luvun alussa oli myös joitakin "kuivia" kuntia, joissa keskiolutta ei myyty kaupoissa lainakaan. Liedon kunta Varsinais-Suomessa vapautti oluen myynnin lopulta vasta 1995.

Kommentit (0)

Vastauksesi